20.3.2020

Antti Tuuri: Levoton mieli

Antti Tuuri 2019. Otava. 444 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Lukupiiriimme valittiin tällä kertaa romaani vuonna 1968 kuolleesta kuvataiteilija Arvid Bromsista. Tuuri kertoo Bromsin elämästä niiden noin kymmenen vuoden ajalta, jotka tämä asui Lappajärven Lehtiniemessä. Minulle entuudestaan tuntematon taiteilija oli omana aikanaan tunnettu persoona. Bromsin työ tunnettiin laajalti, hän onnistui myymään taidetta melkoisen määrän Pohjanmaalla asuessaan, ja nuorempana hänen kätensä jälkiä on ihailtu muuallakin.

En ole edelleenkään kovin ihastunut Antti Tuurin tapaan kirjoittaa. Kerronta on töksähtelevää ja hyvin toteavaa, dialogia ei edelleenkään ole, vaan kaikki avautuu minäkertojan kautta. Kerronnassa on paljon arkisia yksityiskohtia ja toistoa, joita en välttämättä kaipaisi. Toisaalta suoraviivainen teksti kulkee jouhevasti ja sitä on nopea lukea, joten asia etenee. Ja sitten kuitenkin kävi niin, että kun pääsin tarinaan sisään, halusin lukea sitä eteenpäin tyylistä huolimatta.

Tuuri nimittäin kuvaa Arvid Bromsin hyvin uskottavalla tavalla. Esiin piirtyy mies, jonka elämä on ollut varmasti lähes yhtä värikästä kuin hän antaa itse uskoa. Kaikkeen Bromsin kertomaan ei kannata uskoa, sillä hän liioittelee, valehtelee ja värittää tarinoitaan ja kokemuksiaan, tuntemiensa ihmisten määrää ja rooliaan heidän seurassa. Bromsilla on takanaan jo neljä avioliittoa, kun hän saapuu Lappajärvelle tulevan viidennen vaimonsa Helvi Inkerin kanssa. Takana on myös räiskyvä suhde silloiseen seurapiirijulkkikseen Emmi Jurkkaan, jonka poika Jussi piipahtaa välillä kylässä.

Valehtelun ja nopeiden liikkeittensä lisäksi Bromsista tekee haastavan kumppanin hänen rakkautensa alkoholiin. Helvi Inkerillä on lääke, jolla hän tainnuttaa miehensä välillä aggressiiviseksi käyviä juoppohulluuksia. Juopottelu ja taipumus huijaamiseen pilaavat myös useita Bromsin saamia hyviä maalaustilauksia, tuhoaa ystävyyssuhteita ja onpa vienyt tämän vankilaankin. Omalla taiteellisella ja henkevällä tavallaan varmasti hyvää ja viehättävää seuraa, mutta Tuuri on rehellinen, eikä miehestä kovin hyvää kuvaa synny. Taustalla ja geeneissä on varmasti syynsä, mutta niihin ei pureuduta.

Lopputeksteissä Tuuri paljastaa, että yksi kirjassa kuvatuista lappajärvisistä on hänen isänsä. Kirjailijan keräämä aineisto perustunee siis pitkälti aikalaisten muistoihin Bromsista. Mukana kulkevat taksinkuljettaja Matti, kunnanlääkäri perheineen, autokauppias rouvineen, maanmittaaja ja tämän arka vaimo, sekä salaperäinen Eero Petälä, joka kertoo Bromsille merkillisiä juonia ja kuvioita Kekkosen kumoamiseksi. Ajankuva on onnistunut, kuten Tuurilla tietysti aina.

Ja on teoksessa se taiteenkin tekeminen suuressa roolissa. Broms kertoo kuulijoille mielellään mitä hän on maalaamisesta oppinut suurelta esikuvaltaan, miten värit vaikuttavat häneen ja mielikuviin, miten hän ammentaa pohjalaisesta maisemasta ympärillään ja on hän välillä varsin tuotteliaskin. Levoton mieli, joka sai aikaan paljon, mutta joka aiheutti myös pahennusta ja mielipahaa ympäristössään.

Kirjan on lukenut myös Tuijata. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 15: Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö. Seinäjoen aikahaasteessa tämä sopii kohtaan 23: 1960-luvulle sijoittuva kirja. PopSugar Reading Challenge: A book by an author who has written more than 20 books.

20 kommenttia:

  1. Broms on nimenä minulle aivan vieras, vaikka kaikenlaisia kirjoja viime vuosisadan taiteilijoista olenkin lukenut. Tuurin kirjat ovat minusta aina olleet sellaisia helppolukuisia, mutten ole pitkään aikaan lukenut mitään hänen kirjoittamaansa. Ehkä tämä olisi sopiva kirja tarttua taas Tuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, en ollut ennen kuullut Bromsista. Kiva oppia uutta!

      Poista
  2. Broms vaikuttaa mielenkiintoiselta hahmolta kuvattavaksi. Minäkään en ole Tuurin fani, mutta tässä aihe voisi saada tarttumaan kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä aihe tosiaan vei mukanaan, ja pelasti lukukokemuksen, muuten en olisi jaksanut loppuun saakka.

      Poista
  3. En ole vuosikausiin lukenut Antti Tuurin kirjoja, mutta tämä herätti kiinnostuksen. Broms on mahtanut olla todellinen persoona, eikä aina niin mukava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika uskomaton tapaus kyllä, ihmettelen vaan sitä vaimojen määrää! ;)

      Poista
  4. En ole minäkään Antti Tuurilta lukenut mitään vuosikymmeniin. Arvid Broms on minulle ennestään tuntematon taiteilija - varmasti kiinnostava ja rasittava tapaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, rasittava on adjektiivi joka häneen sopii, ainakin tämän romaanin perusteella. Mutta siloisista ihmisistä ei kirjoiteta kovin kiinnostavia romaaneja :)

      Poista
  5. MInusta on aivan viime aikoina kehkeytynyt Tuuri-fani, ja tämä Pohjanmaan lähihistoriaan sijoittuva teos kiinnostaa enemmän kuin esim. kansalaissotaan tai Lapuan liikkeen aikaan liittyvät. Ehkä osa hänen teoksistaan on vähän liiankin simppeleitä, mutta ihailen hänen tuotannossaan aihepiirien laajuutta. Varmasti Tuurilta löytyy yksi sopiva teos ihan joka potentiaaliselle lukijalle. Aloittelin tuttavuutta hänen kanssaan noilla siirtolaissaagoilla, mutta ne eivät välttämättä ole hänen parhaita teoksiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuri on kyllä ihan mestari historian ja ajankuvan kanssa, oli aikataso mikä tahansa. Minulle tällainen mikrohistoria sopii ehkä paremmin kuin laajat sota- tai siirtolaiskatsaukset.

      Poista
  6. Broms on minullekin ihan vieras nimi. Tuurilta en ole mitään lukenut, olen saanut sellaisen mielikuvan, ettei hänen kirjoitustyyli ole minun juttu. Aiheissa olisi ihan mielenkiintoisia voinutkin löytyä, ainakin niitä siirtolaisuuteen liittyviä.

    Kuuntelen parhaillaan äänikirjana Elizabeth Stroutin Olive Kitteridgeä, ja se on hyvinkin arkista kerrontaa ja siitä taas pidän, mutta jotenkin en näe, että tuo Tuurin kerronta olisi mun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkista kerrontaa on niin monenlaista, ja Stroutin kerronta on ihan eri tavalla arkista kuin Tuurin. Eikä tosiaan ole mikään pakko jotain lukea, jos tuntuu ettei huvita. Kirjoja on niin paljon!

      Poista
  7. Kirja kuulostaa aiheensa perusteella mielenkiintoiselta, mutta kirjailijan tyyli ja kirjan pituus epäilyttää... olen kerran kokeillut lukea Tuuria (kirjaa en enää muista), mutta se yritys loppui aika lyhyeen. Mutta kiva kuulla edes yksi vinkki Helmet-haasteen kohtaan 15, joka on mielestäni aika vaikea kohta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yllättävän vaikea kohta. Olen aikaisemmin lukenut Tuurilta Tangopojat, jossa myös kiehtova tarina, mutta itse lukeminen takkusi silloinkin...

      Poista
  8. Nyt täytyy tunnustaa, etten ole tainnut lukea mitään Antti Tuurilta. Hups. Sain kirjan sen ilmestyttyä pyytämättä ja se hautautui lukupinon pohjamutiin, sillä se ei suuremmin kiinnittänyt huomiotani. Luin kuitenkin jostain (en tietenkään enää muista mistä) todella kiinnostavan kuvauksen tästä kirjasta ja tämä sinun kuvauksesi herättelee kiinnostusta entisestään. Täytyykin jossain kohtaa yrittää ehtiä tarttua tähän, taiteilijaelämäkertoihin perustuvat romaanit kun kiehtovat minua todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taiteilijaelämäkerrat kiehtovat minuakin, ja vaikka Tuurin tyyli jakaa mielipiteitä, ajankuvaajana hän on todella hyvä.

      Poista
  9. Olen tätä kirjaa joskus käsissäni pyöritellyt. Minä nimittäin rakastan Tuurin kerrontaa. Mutta Broms ei ole sanonut mitään, joten kirjakin jäi hyllyyn. Mutta nyt tämän luettuani alkoi kiinnostaa toden teolla, vaikuttaa kiinnostavalta persoonalta ja ajankuvalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos pidät Tuurista, pidät tästäkin varmasti!

      Poista
  10. Täällä myös eräs Tuuria lukematon, joten tyylipuolesta en osaa arvioida voisiko olla ns. mun juttu. Tässä kyllä aihe eli Broms, hänen taiteensa ja persoonansa kiinnostaa. Tätä voisi jopa kokeilla ja samalla tulisi testatuksi, miten Tuurin teksti minuun vetoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, eihän sitä tiedä, vaikka pitäisitkin. Tuurin tuotannosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

      Poista