Olli Jalonen: Unien tausta

Katselin divarista kotimaista kirjallisuutta, ja koska Olli Jalonen on minulle vieras, otin mukaani hänen esikoisteoksensa, muiden muassa. Novellikokoelma Unien tausta (Otava 1978, 174 sivua) on kirjoitettu jo vuonna 1978, jolloin Jalonen on ollut vasta 24-vuotias. Osa novellien käsittelemistä aihepiireistä kuvaakin parikymppisten arkea ja voin hyvin kuvitella, että kirjailijalla on ollut niihin tuoretta, omakohtaista kokemusta joko omasta tai ystäviensä arjesta.

Pari novelleista pureutuu armeijavuoden ankeuteen: toinen kasarmilla paikan päällä, toinen tyttöystävän luona viikonloppulomalla. Tunnelma on ajoittain painostava, palvelus ei tunnu mielekkäältä ja kotiin on ikävä. Nuorukaista pelottaa, miten parisuhde kestää noiden kuukausien läpi, mutta ei oikein osaa puhua tunteistaan kotona. Muistakin novelleista löytyy nuorten aikuisten ikuisuuskysymyksiä: Vastavalmistuneet luokanopettaja ja geologi, nuoripari, hakevat virkoja, mutta joutuvat tyytymään pätkätöihin. Tuloja on satunnaisesti eikä perheen perustamista uskalleta aloittaa ennen kuin jotain pysyvää on tiedossa. Anopin painostus, puheet tulevista lapsenlapsista ja keltatiilisestä omakotitalosta ei piristä oloa.

Kaksi ensimmäistä novellia kertoo laitapuolen kulkijoista, rantojen miehistä. Näissä tarinoissa on keskeistä tietysti selviäminen, päivästä kerrallaan. Osa porukasta asuu kaupungissa mutta elää kaduilla. Yksi miehistä vaeltaa järven rantoja pitkin autioista mökeistä toiseen. Kaikki osaavat arvostaa vapauttaan, eikä oravanpyörään ole kiirettä, tavaraa ei ole ikävä. Jalosella on taito kuvailla sekä kaupunkia että hämäläistä luontoa yksityiskohtaisen kauniisti. Nuoren kirjailijanalun on täytynyt tuntea kyseisen järven ja rantaharjut kuin omat taskunsa. Ympäristön kuvauksen lisäksi näistä tarinoista jää mieleen miesten keskinäinen solidaarisuus ja lempeys. Kulkukoiran tapaus on suorastaan liikuttava.

Novelleissaan Jalonen tarkkailee hämäläisen kotikaupunkinsa ympäristöä ja ihmisiä. Tarinoita  yhdistää aina joku hahmoista, joka jatkaa seuraavan tarinan päähenkilönä. Useimmat novellien päähenkilöistä joutuvat kamppailemaan elantonsa vuoksi ja tietynlainen selviämistaistelu on novelleja yhdistävä tekijä. Niissä on selvästi havaittavissa vastakkainasettelua valtaapitävien ja syrjäytyneiden, varakkaiden ja työläisten, nuorten aikuisten ja heidän vanhempiensa sukupolven välillä. Ehkäpä vasemmistolaisuus ja työväenkirjallisuuden vahva perinne vaikuttavat taustalla. Vaikka novelleista huokuu Jalosen nuoruus (esimerkiksi armeijakokemuksista en olisi oikein jaksanut lukea!) ja nykylukijan silmiin hienoinen vanhanaikaisuus, ne ovat varsin tarkkanäköisiä ja ajattomia, ja teksti on tyyliltään mukavan letkeää.

Tämän jälkeen tartun Jalosen tuoreempiin teoksiin mielelläni. Vinkkejä otetaan vastaan!