Sivut

18.11.2015

Riina Katajavuori: Wenla Männistö


Riina Katajavuori. Wenla Männistö. Tammi. 2014. Bon-pokkari. 268 sivua.

Seitsemän veljestä on siirretty nykypäivään, Helsingin Kumpulaan. Uusioveljessarja elää hunningolla, aiheuttaa paheksuntaa, vieroksuu työtä, käyttää aineita ja unelmoi naisista. Erityisesti naapurin ihanasta Wenlasta, joka on leikkinyt sällien kanssa lapsesta lähtien. Tässä tarinassa suunvuoro onkin Wenlalla ja muilla naisilla: Seiska-jäbien Alli-äidillä taivaassa, saunottaja Kajsalla, Wenlan bestiksellä Anskulla sekä Wenlan äidillä Marjalla.

"Yhdessä ne hengaa ja tekee kaikkea hauskaa. Ne ei asu yhdessä mutta ne osaa olla toistensa kanssa silti. Ne ei ole vaivaantuneita kun ne on yhdessä."

Suuren klassikon päivitys on kerrassaan herkullinen soppa. Esikuvansa mukaan suurin osa tarinasta on dialogia. Etenkin Wenlan ja Jukolan hulttioiden välinen sanailu ja tyttöjen keskinäinen haaveilu on hykerryttävän hauskaa, ajankohtaista ja rikasta. Välillä kertojan äänessä ovat aikuiset naiset maan päällä tai taivaissa. Kieli on rehellistä, räävitöntä, arkista ja aitoa.

"JUSA. Voitaisko me nyt vaan kattoo tätä?
LATE. Hirvee tilitys ja käläkälä.
TOMMI. Kenen idea oli pyytää noi tänne?
TIMPPA. Ne vaan lampsi sisään, taas kerran.
WENLA. Heitättekste meidät ulos vai häh.
JUSA. No ei heitetä. Pannaan pause ja keitetään uudet sumpit. Toi yksi voi huuhtoa niillä taas daisarinsa.
WENLA. Ehhehe ehhehe. (Jusa pussaa.)
EPPU. Anskulle teetä.
ANSKU. Irto-Earl Greytä, kiitos!
EPPU. Löytyy vaan Xtraa, Euroshopperia ja Pirkkaa.
SIMPPA. Me ollaan ekonoomisia.
AAPO. Me ollaan sikajärkeviä, nykyään."

Miljöön päivitys on samalla tavalla tarkan ajankohtaista. Jukolassa katsotaan taulu-TV:tä, syödään eineksiä ja kuljetaan tennareissa. Nuorisolla on oma kellaribändi, välillä huijataan rahaa pullonpalautusautomaatista, lenkkeillään askelmittarin kanssa ja paheksutaan Thaimaan-turisteja. Kaupunkiyhteisössä harrastetaan katukirppiksiä ja luomua.

Siinä missä alkuperäinen seitsikko joutui metsään poltettuaan talonsa, tämä veljessarja joutuu evakkoon homeongelmien vuoksi. Simpan astma äityy pahaksi, kun hoitamaton vesivahinko saastuttaa talon. Alkuperäinen kasvutarina on kuitenkin tässäkin läsnä: tajutessaan, että kämpän menetys on lähellä ja ettei kaikkea voi maksaa pikavipeillä, pojat päättävät kunnostautua, pariutua ja ottaa vastuuta.

"JUSA. Jumalauta Wenla, mä kostan, mä NIIN kostan!
WENLA. Mä kiljuin hysteerisesti ja juoksin pakoon ja huohotin ja mahassa tuntui mahtava jännitys. Iso-Jusa oli hurja kun se suuttui. Mutta minä en pelkää mitään, se on minun motto. Enkä mä tiedä, suuttuiko se ikinä mulle oikeasti. Se haisi hikiselle miehelle ja ulkoilmalle kun se kävi minuun kiinni.
"

Kuten teoksen nimestä voi päätellä, naiset on nyt nostettu esille. Farkkusortseissa ja korsettitopissa kulkeva Wenla on rämäpää teini, joka on valinnut oman polkunsa ja tietää, miten miesten päät käännetään. Jos olisin tosikompi, voisin jopa paheksua häntä. Mutta ei, Wenlaa ja hänen tyttöenergiaansa ei voi olla ihailematta! Nyky-seiskojen menneisyydestä kertoo heidän rakastava äitinsä: pojilla on kolme eri isää, ja vain 5 heistä on Allin biologisia lapsia. Saman katon alla on kuitenkin kaikkia rakastettu tasapuolisen boheemisti.

Alkuun pääsy oli minulle hieman kankeaa. Ehkä se johtui näytelmämäisen dialogin, romaanimaisten muisteloiden ja laulujen repaleisesta kokonaisuudesta. Mutta kun vauhtiin pääsin, oli meno huikeaa. Rohkeasta päivityksesta huolimatta alkuperäiset veljekset ja tarina muutenkin ovat hyvin tunnistettavissa, mikä onkin ehkä lukunautinnon yksi edellytys.

Wenlaa on luettu ahkerasti ja kattava linkkikoonti löytyy mm. Luettua elämää -blogista. Kuittaan tällä teoksella Kirjan vuoden haasteen kohdan 17 (mukaelma klassikosta). 

5 kommenttia:

  1. Wenla on suosikkini! Voi, miten hyvin tästä räväkästä arviostasi palautuikin kirjan meno ja meininki mieleen! Kirja on herkku: nokkela ja koskettava, räväkkä ja aito. Ihanaan, kun tykkäsit!

    VastaaPoista
  2. Wenla oli kyllä mahtava! Minä en ole lukenut Seitsemää veljestä, mutta kyllä tuo klassikko alkoi kutkutella mielessä luettuani Wenlan. Riina Katajavuori vaan on niin ihana. <3

    VastaaPoista
  3. Seitsemän veljestä oi jostain syystä yksi lapsuuteni suosikki. Venla on kyllä luettava jossakin vaiheessa, kirjalämys on varmasti riemullinen! <3

    VastaaPoista
  4. Täytyy sanoa, että Riina Katajavuoden idea on ollut loistava! :)

    VastaaPoista
  5. Seitsemän veljestä on mahtava teos, ja tämä Wenlakin löytyy kyllä hyllystä mutta on vielä lukematta. Täytyykin ottaa se kärkeen heti ensi vuonna!

    VastaaPoista