Sivut

10.4.2016

Dolores Redondo: Näkymätön vartija

Dolores Redondo. 2013. Näkymätön vartija. Espanjankielinen alkuteos El guardián invisible. Gummerus. 2015. Suomentanut Sari Selander. 476 sivua.

Uutta tuulahdusta dekkarimaailmaan tuo Espanjan Baskimaasta kirjoittava Dolores Redondo, jonka trilogian ensimmäinen osa käännettiin viime vuonna. Suosion siivittämänä Baskimaa-trilogian toinen ja kolmas osa suomennetaan jo tänä vuonna.

Amaia Salazar on menestyvä ja tunnollinen rikostutkija, joka saa johdettavakseen kammottavat nuorten tyttöjen murhat kotiseudultaan, pimeiden baskimetsien keskeltä. Paluu kotikylään pitkän tauon jälkeen ei ole helppoa, sillä Amaia on yrittänyt koko aikuisen elämänsä unohtaa lapsuutensa kauhut. Tutkittava tapaus nostaa muistoja pintaan ja Amaia käy lähellä henkistä romahdusta ennen kuin tapaus on selvitetty.

Pilvisen laakson asukkaat eivät ole unohtaneet muinaisia metsänhaltijoita tulkitessaan joen rannalta löytyvien ruumiiden viestejä. Tarunhohtoinen basajaun elää monien mielestä edelleen. Onko tämä olento syyllinen vai metsän vartija? Amaian analyyttisyys ja huolellisuus horjuvat kun metsässä on vastassa jotain mitä järki ei selitä. Vai onko kyse vain siitä, ettei hän ole nukkunut hyvin pitkään aikaan? Sattumaa tai ei, mutta Amaian tutkimat tapaukset alkavat osoittaa kohti hänen omaa perhettään. Perheleipomo piirtyy keskipisteeksi etenkin Amaian omien lapsuustraumojen näyttämönä, mutta lopulta myös murhien johtolangat vievät tuttujen jauholaarien luo.

Redondon teos on toisaalta varsin perinteinen dekkari kuvioineen ja tutkimuksineen. Eksoottisen leiman sille antavat baskimaan omat perinteet, tarut, luonto ja kieli, joita kirjailija on käyttänyt runsaasti hyväkseen. Tarina on paikoin hidastempoinen, sillä teksti viipyilee tarkoituksella vanhan kylän mukulakivillä, talvisessa vesisateessa ja ennen kaikkea metsän siimeksessä. Juoni käänteineen piti hyvin otteessaan ja päähenkilön henkilökohtainen trauma  - (hienoisesta) epärealistisuudestaan huolimatta - kosketti ja toi tarinaan syvyyttä. Ja täytyy sanoa, että välillä suorastaan pelotti panna kirja pois ja sammuttaa valot!

Näkymätön vartija on ollut myyntimenestys Espanjassa ja sen ulkopuolella kymmenissä maissa. Redondon resepti onkin melko varma: kirjassa yhdistyvät tutut elementit, maagista realismia, naisasiaa, psykologista jännitystä ja uhkea miljöö. Asetelmat muistuttavat amerikkalaisista naisdekkaristeista, mutta toisaalta mystiikka tuo mieleen vaikkapa ranskalaisen Fred Vargasin. Kliseiltäkään ei vältytä, mutta miljoonat lukijat eivät ole olleet ihan väärässä, sillä odotan kyllä jatkoa!

Koska perinneleivonnainen txatxingorri paljastaa lopulta murhaajan, sijoitan teoksen Helmetin haasteeseen kohtaan 1: ruuasta kertova kirja. Dekkarista on kirjoitettu myös blogeissa Kirsin kirjanurkka, Ullan Luetut kirjat ja Tuijata.

6 kommenttia:

  1. Mahtavaa: Fred Vargas, maaginen realismi ja naisasia! Kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Meni lukulistalle! Kiitos vinkistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä puuttuu se Vargasille ominainen lempeä huumori, mutta maagisuudesta annan pisteet! Kokeile ihmeessä :)

      Poista
  2. Amaia on virkistävä kirjan päähenkilö ja ne mutkikkaat perhejutut värittävät kirjaa jännittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin nautin niistä perhekuvioista ehkä jopa enemmän kuin rikoksista! :)

      Poista
  3. Täällä odotellaan enemmän kuin innolla trilogian viimeistä osaa! Redondon kirjat olen näköjään suorastaan ahminut, kun hidastempoiset kohdat ovat minulta menneet ihan ohi:D

    VastaaPoista