Sivut

21.8.2016

Han Suyin: Päivien kimallus

Han Suyin. 1952. Englanninkielinen alkuteos A Many-splendoured Thing. Otava 1983. Suomentanut Marja Niiniluoto.

Päivien kimallus, on kiinalais-englantilaisen naisen pitkälti omaelämäkerrallinen romaani vuosilta 1949 ja 1950. Se on ollut hyvin suosittu ja luettu ja siitä on tehty näytelmiä ja elokuva. Kirja on Suyinin, englannissa opiskelleen lääkärin muistelmateos ajasta, jolloin kommunistit valtasivat Kiinan, pakolaisia vyöryi Hongkongiin ja Pohjois-Korea aloitti sodan. Ennen kaikkea se on kuitenkin rakkaustarina.

Vain Hongkongissa oli vielä mahdollista odottaa ja valita. Vain Hongkongissa Markin ja minun oli mahdollista rakastaa ja uneksia hetki. Rakkautemme eli vain Hongkongissa; missään muualla maailmassa ei sille ollut aikaa eikä sijaa.

Suyin ja englantilainen Mark tapaavat yhteisten ystävien luona illallisella ja rakkaustarina alkaa. Mark on toisaalla naimisissa ja kirjeenvaihtajana joutuu matkustamaan pitkiksi ajoiksi ympäri Aasiaa. Toisistaan etäällä olevat rakastavaiset riutuvat ja ikävöivät, mutta luonnollisesti myös epäröivät ja pelkäävät tulevaisuutta. Varakkaan kiinalaisperheen koulutettuna tyttärenä Suyin on poikkeuksellisen taitava useiden kulttuurien tulkki, älykäs ja itsenäinen nainen. Hän ei pelkää aloittaa suhdetta, mutta ei ole myöskään kovin valmis heittäytymään tunteidensa valtaan.

On aika pelottavaa kantaa rinnassaan niin monta eri olentoa, joilla on niin erilaiset ja yhtä voimakkaat tunteet, kiintymykset, ajatukset, poltteet, käsitykset; tajuta niin monia hienoja, piileviä eroavaisuuksia, kolmen eri kielen lausetapojen muunnelmia, että elämä käy sietämättömäksi.

Kirja on erittäin yksityiskohtainen ja elämänmakuinen kuvaus ihmisistä, jotka vallankumousten ja sotien keskellä yrittävät löytää paikkansa uudessa maailmassa. Hongkong on muotoutumassa juuri siksi kapitalistiseksi niemekkeeksi kommunistisen Kiinan reunalla, jollaisena se myöhemmin tunnetaan. Vauraimpia kiinalaisia uhkaavat puhdistukset ja omaisuuden menetys. Pelko tulevasta tekee heistä apaattisia. Kiinassa työskennelleet länsimaalaiset, mm. katolilaiset lähetystyöntekijät, pakenevat Hongkongiin. Vuoden 1950 kesällä Koreaa koetellaan raa'alla sodalla. Kaikki tämä vaikuttaa rakastavaisten elämään ja yhteiseen kohtaloon.

"Päivien kimallus" viittaa niihin rakkauden täyttämiin, suloisiin hetkiin, jotka Suyin ja Mark saavat viettää yhdessä. Kirja on mahdollisesti yksi romanttisimmista, mitä olen koskaan lukenut. Silti Suyin osaa nostaa kertomuksensa sellaiselle filosofiselle, taolaisen pohdiskelevalle tasolle, ettei teksti ole liian imelää. Vaikka varsin kosmopoliittien, Hongkongin seurapiireihin kuuluvien ihmisten tarinalle olisi romantiikan lisäksi helppo kirjoittaa loisteliaat fyysiset puitteet, näkyy poliittinen tilanne heidän elämässään hyvin realistisella tavalla eikä arki ole helppoa. Töitä on niukasti, asuminen on kallista ja kaupunki täyttyy nopeasti.

Yksityiskohtien runsaus tekee teoksesta hieman työlään lukea, mutta se avaa maailmanhistoriasta jälleen kerran sellaisia lukuja, joita opiskelin mielelläni. Kirjaa pidetään ennen muuta rakkaustarinana, mutta väittäisin sillä olevan historiallista arvoa muutenkin. Pelon ja muutosten keskellä täydelliseltä tuntuva onni vain korostuu, vaikka Suyin muistaakin aina kysyä itseltään: Mitä on onni? Mitä oikein on rakkaus?

Kirjan on lukenut myös Mai, ja veikkaan että lukupiiriystäväni postaavat myös kirjasta jonain päivänä. Sijoitan sen Helmetin haastekohtaan 20: Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan. Saan siitä myös pisteen Kurjen siivellä -haasteeseen!

10 kommenttia:

  1. Olen tämän joskus lukenut ja elokuvankin nähnyt. En muista kovinkaan paljon, vain haikeuden ja surullisuuden. Tämän voisi ehkä joskus lukea uudelleenkin, sillä muistaakseni lukukokemus ei ollut kovin huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin tästä ehkä eniten Kiinan ja Hongkongin historian vuoksi, ja haikeutta tulee poliittisen tilanteenkin vuoksi, ei pelkästään rakkauden takia. En tiedä, millainen sovitus elokuva on, pitäisi varmaan katsoa joskus :)

      Poista
  2. Voi, päivien kimallus oli hieno elokuvaelämys, pitäisi tarttua tähän kirjaankin. Kiinan lähihistoria on alkanut kiinnostaa entistä enemmän minuakin.

    VastaaPoista
  3. Voi, päivien kimallus oli hieno elokuvaelämys, pitäisi tarttua tähän kirjaankin. Kiinan lähihistoria on alkanut kiinnostaa entistä enemmän minuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli tietyllä tapaa vanhanaikainen, mutta silti ajatuksiltaan hyvin ajaton ja mukava lukea.

      Poista
  4. Olen lukenut tuon kauan sitten ja voisin lukea nyt uudelleen Kurjen siivellä -lukuhaasteeseen. Ihana kirja.

    VastaaPoista
  5. En ole kuullutkaan tällaisesta kirjasta aikaisemmin, mutta tämä kuulostaa ihan minun jutultani. Tällaiset postaukset ovat kyllä kirjablogeja parhaimmillaan. Ihanaa lisätä lukulistaan joku aikaisemmin tuntematon vanha aarre.

    VastaaPoista
  6. Kirja sattui luettavakseni, koska olen kiinnosunt Kiinasta. Parasta kirjassa olikin lähihistorian kuvaus. Käännös paikoin vähän ontui ja oli vanhahtava tyyliltään, aikansa käännös. Alku oli todella raskassoutuinen monine henkilöhahmoineen ja olisin ehkä jättänyt sen kesken ilman Kiinaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin historia oli tässä kiehtovinta. Hahmoja oli rasittavan paljon ja tyyli vanhahtava, mutta lopulta olin tosi tyytyväinen että luin ja tykkäsinkin!

      Poista