Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki. 2013. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Otavan Seven-pokkari. 369 sivua.

Mia Kankimäki jätti työnsä kustantamossa, haki apurahaa, sai sitä ja lähti Japaniin tutkiakseen 1000 vuotta sitten elänyttä hovinaista, Sei Shōnagonia. Tämä arvoitukseksi jäänyt hovinainen kirjoitti aikoinaan muistiinpanoja hovin elämästä, omista ajatuksistaan ja ennen kaikkea miesten ja naisten välisestä suhteista. Kuuluisinta hänen kirjoituksissaan lienevät listat, joita hän on koonnut asioista, jotka ovat viehättäviä, ärsyttäviä tai jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.



[Sei Shōnagon kirjoittaa]
Asioita, jotka menettävät jotain kun ne maalaataan:
     Neilikat, iirikset, kirsikankukat. Tarinoiden henkilöt, joita on ylistetty kauneudestaan.

Asioita, joista tulee säälittävä vaikutelma:
     Naisen ilme, kun hän nyppii kulmakarvojaan.

Rankkaa syysmyrskyä seuraavana päivänä kaikki on hyvin koskettavaa.

Kankimäen kirjasta muodostuu eräänlainen päiväkirja tutkimustyöstä, matkustamisesta ja elämästä Kiotossa. Tutkimusta rasittaa kielimuuri ja se, että Sei Shōnagonia on tutkittu lopultakin niin vähän. Myös naisen maine rakkaus- ja seksisuhteiden kuvaajana on osin vesittänyt hänen ansionsa Heian-kauden arvokkaana tietolähteenä. Vuosisatojen ajan osa tutkijoista on pitänyt Sei Shōnagonia hankalana kohteena, vaikeasti tavoitettavana, sekavana ja epämääräisenä. Osan tutkijoista hän on kuitenkin lumonnut huumorillaan, suorasanaisuudellaan ja yllättävällä asemallaan.

Heistä äänesi on tänäkin päivänä niin elävä, että he tunnistavat sinut kuin tunnistaisivat ystävän.

Välivuotensa aikana tutkijalla on myös aikaa miettiä, mihin suuntaan keski-ikä häntä vie. Onko vuoden jälkeen enää paluuta entiseen? Kirjassaan hän käy jatkuvaa dialogia Sein kanssa, puhuttelee tätä, kertoo Seille olettamuksiaan ja löytää valtavasti yhtäläisyyksiä sielunsiskonsa kanssa - tunnistaa siis ystävän. Ei mikään ihme, sillä niin yleismaailmallisia ja todellakin tuttuja Sein mietteet ovat. Tutkimuksen myötä piirtyy vähitellen kuva nokkelasta, älykkäästä ja yllättävästä naisesta, jonka ajatuksissa on jotain vahvasti feminististä.

Matkakuvauksena Kankimäen teos on aivan loistava. Kioto näyttäytyy historiallisena, hienostuneen kauniina, eteerisenä ja houkuttelevana. Silti se on samaan aikaan nuorekas, sieltä löytyy menevää kansainvälistä seuraa ja runsaasti nähtävää. Kankimäki pyöräilee, patikoi kukkuloille, levittää piknikvilttejä puistoihin, tutustuu vähitellen kieleen ja paikalliseen ruokaan, kokee maanjäristyksen ja tietysti rakastuu kirsikankukkiin, joita kaupunki on keväällä täynnä. Olen nyt saanut Kiotosta sellaisen kuvan, että pakkohan sinne on joskus päästä! Kuka ei haluasi pakahtua kaikesta sen kauneudesta?

Asioita, joita ei voi kuin rakastaa:
     Salaisten puutarhojen vihreät sammalmatot ja mäntyjen neulaspilvet, joita saa rauhassa silittää, kun kukaan muu ei ole näkemässä.
     Kupillinen matchaa ja teemakeinen bambumetsänäköalalla. 

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on teos, johon on helppo uppoutua. Se on keksiäällä tavalla kirjoitettu, sillä historiantutkimus, chick-lit-henkinen omaelämäkerrallisuus, kauniit otteet Sein listoista ja upea Kioto lomittuvat toisiinsa niin, että lopputulos on ihanan kevyt ja suloinen. Kankimäen teksti on perusteellista, viehättävää ja vie mukanaan, vaikka siinä on myös seikkoja jotka hieman ärsyttävät. Sei Shōnagonista on ilmeisesti ollut vaikea saada otetta, sillä ajoittain tuntuu, että teksti polkee paikallaan ja dialogi tuon muinaisen naisen kanssa toistuu samana. Yhtenä syynä voi tietysti olla se, että lukemisessani oli välillä useamman kuukauden tauko, kun emme osuneet kirjan kanssa saman katon alle. Onneksi kirja on luonteeltaan sellainen, ettei sitä ole mikään pakko imaista kerralla. Sen kanssa pystyy jatkamaan unenomaista seikkailua milloin tahansa.


Lue myös, mitä Sara, Suketus ja Kirsi pitivät kirjasta! Kuittaan sillä Helmetin haastekohdan 6: Kirjastosta kertova kirja.