Keskeneräinen kuolema jatkaa Kesävuoren toista dekkaritrilogiaa, jossa nyrkkeilyuran jättänyt Anni Elovaara selvittää kuolemantapauksia Tampereella. Sarjan avausosa, Musta hevonen, esitteli kolmikymppisen naisen, joka kamppaili päihteisiin sekaantuneen veljensä maineen puolesta. Omapäinen Anni ajautuu tällä kertaa etsimään kadonnutta kymmenvuotiasta, josta SM-leikeistä kiinnostunut äiti haluaa päästä eroon.
Kesävuoresta on sanottu muun muassa, että hän kirjoittaa tämän hetken kunnianhimoisinta dekkaria Suomessa. Anni Elovaara -sarja on kieltämättä laadukkaasti kirjoitettua ja kasassa pysyvää tekstiä, joka pitää otteessaan. Teokset ovat sopivan jännittäviä, lukija on hyvällä tavalla askeleen päähenkilöitä edellä, mutta varsinainen motiivi jätetään loppuun niin ettei tapausten ratkominen käy liian helpoksi. Tiettyjä lajityypillisyyksiä tietysti on, kuten Anni itse, joka on hieman liiankin kovaksikeitetty ja kyvyttömyydessään antaa anteeksi ajoittain varsin lapsellinen. Samaa totesin jo kesällä, kun kirjoitin avausosasta.
Kuten Mustassa hevosessa, tässäkin teoksessa yksi keskeisimpiä tapahtumapaikkoja on perhekoti Kattila, jossa Anni käy vetämässä nyrkkeilytreenejä teineille ja joka jollakin tapaa liittyy kulloiseenkin tapaukseen. Jos Annin oman elämän seuraaminen on osa trilogiaa, on myös Kattilan toiminta ja pystyssäpysyminen keskeistä. Kesävuori ottaa selkeästi kantaa lasten ja nuorten hyvinvointiin yhteiskunnassa jossa rahaa leikataan vääristä paikoista. Tässä teoksessa esiin nostetaan myös julkisen terveydenhuollon resurssipula. Ajankohtaisia aiheita ovat niin ikään pätkätyöt, työttömyys ja tasa-arvo. Tapahtumien sijoittumisessa Tampereelle on oma viehätyksensä, sillä Annin perässä saa juosta samoja tuttuja katuja ja kaupunginosia kuin arkenakin. Ajoittain otetaan kantaa myös kaupungin paikallispolitiikkaan, varsinkin Annin vanhempien punaisin äänin.
Entäs se rikos sitten? Jotain on tapahtunut jo kymmeniä vuosia sitten, jotain mistä uhri ei ole selvinnyt. Hengissä kyllä, muttei henkisesti. Suunnitelma kostosta on muhinut mielessä vuosia ja nyt on toteuttamisen aika. Se käy helposti ja syyllisyyskin vierii haluttuun suuntaan. Alkuun näyttää siltä, että kirjassa sekoittuu kaksi toisilleen täysin erillistä tapausta, mutta ihan sattumaa ei niiden yhteentörmäys sitten olekaan. Rikokset olisivat olleet ehkä ennakoitavissa.
Takakansi mainostaa teosta sanoin "erotiikalla ladattua, hunajaa tihkuvaa rikosta". Hieman harhaanjohtavaa, sillä erotiikalla ei kirjassa ole suurtakaan roolia, eikä varsinkaan tunnelmaa lataavaa roolia. Mutta kiva tietää, että tähän ansiokkaaseen sarjaan tulee vielä jatkoa yhden teoksen verran! Dekkari on huomattu myös blogissa Kirjat kertovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti