Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Elena Ferrante 2012. Italiankielinen alkuteos Storia del nuovo cognome. Suomentanut Helinä Kangas. WSOY 2017. 508 sivua.

En enää hahmota, mihin ensimmäinen kirja päättyi ja mistä tämä toinen alkoi. Niin mainiosti tarina jatkuu, niin hyvin ensimmäisen kirjan tapahtumat palautuivat mieleeni heti kun aloitin uuden. Kakkososan teemana on kuitenkin nuoruus, päähenkilömme Lenú ja Lina ovat 16-vuotiaita. Romaanin alkua värittää vahvasti kiista Linan suunnittelemista kengistä, jotka hänen tuore aviopuolisonsa Stefano on myynyt Solaran veljeksille. Päätöksellä on välitön vaikutuksensa Lilan avioliitolle, suhteelle jonka tämä on Lenún mielestä sitonut liian nuorena, liian hätiköidysti.

Avioliitto, perheen perustaminen, vaimon rooli - arvot, jotka niin monelle köyhän napolilaiskorttelin tytöistä ovat edelleen ensisijaisia. Kertojamme Elena on kuitenkin niitä harvoja, jotka pääsevät jo nuorena opintielle. Näin tyttöjen välille alkaa vähitellen kasvaa kuilu, joka vuosien myötä välillä syvenee, välillä se paikataan umpeen. Linallakin olisi ollut lahjoja, ehkä jopa Lenúa enemmän, mutta hän jää silti ilman koulutusta. Jos Lila oli lapsena raisu, on hänen nuoruutensakin valtavia ylä- ja alamäkiä. Väkivallan kierre jatkuu kotona, katkeruus ja kostonhimo syövät suhdetta, eikä nuori vaimo tule raskaaksi. Älynsä ja rohkeutensa ansiosta Lina kapuaa kuitenkin kotikortteleiden vaikuttajaksi ja kietoo kaksi liikettä omistajineen pikkusormensa ympäri. Samaan aikaan Elena käy lukiota, tutkii antiikin kirjallisuutta ja opettelee keskustelemaan yleiskielellä. Ystävyys ei voisi olla mutkikkaampaa. Kesä Ischialla on käänteentekevä molemmille tytöille, kun he rakastuvat samaan mieheen.

Yhteenkuuluvuuden tunne ei ole kuitenkaan hävinnyt, kun vuosia myöhemmin yliopistosta valmistunut Lenú löytää ystävänsä makkaratehtaasta haalarit päällä. Ferrante Napoli-sarja on kiehtova katsaus 1960-luvun elämään Italiassa. Luokkaerot ovat valtavia ja vaikka Elenalla on mahdollisuus kivuta ylöspäin, se ei käy kivuitta. Nuori nainen kärsii jatkuvaa alemmuuskompleksia ja epäilee kykyjään suoriutua maailmassa jossa niin monella muulla on perhetausta apunaan. Häntä ahdistaa aina vaan enemmän vierailla kotikortteleissa, jossa juuri mikään ei ole muuttunut. Vanhempien on vaikea tukea lahjakasta tytärtään, sillä tämän maailman on niin vieras. Usein Elenan ja kodin välinen ero konkretisoituu kielessä, murteessa ja yleiskielessä. Kuten 1960-lukuun kuuluu, Elenakin tutustuu vasemmistoliikkeeseen ja poliittiset aatteet leimaavat keskusteluja.

Paitsi ajankuvaa, Napoli-sarja on myös - ja ehkä ennen kaikkea - tarina ystävyydestä, rakkaudesta, rakastumisista, ensimmäisistä kokemuksista, ihmissuhteista ja siteistä. Korttelin nuoret ovat kiusallisen perillä toistensa tekemisistä, valitsevat puolisonsa pienestä piiristä, ottavat yhteen, juonittelevat, kostavat ja rakastavat tulisesti. Romaani on paikoin kuin savuava kasa tunteita, kipinöitä lentelee niin perheiden kuin sukupuolten ja sukupolvien välillä. Linan elämä varsinkin on suorastaan järkyttävän repaleista ja tuulista. On pakko saada tietää, millä tavalla se jatkuu. Kirjasarjan ystävistä nopeimmat ovatkin päässeet tarinassa eteenpäin, sillä kolmas osa, Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, on jo suomennettu. Eiköhän se pääse minunkin lukulistalleni tänä vuonna!

Blogeissa: Kirsin Book Club, Leena Lumi, Tuijata, Luettua elämää ja Lumiomena. Sijoitan kirjan Helmet-haasteessa kohtaan 16: Kirjassa luetaan kirjaa. Goodreadsin haasteessa sillä kuittaantuu kohta 21: A book written in first person perspective.