Nyt liikutaan minun epämukavuusalueellani, kun yritän kirjoittaa jotain sarjakuvaromaanista. Olen lukenut sellaisen vain kerran aikaisemmin enkä postannut siitä kuin muutaman rivin erään lukumaratonin jälkeen. Epämukavaa ei kuitenkaan ollut tämän sarjakuvaromaanin lukeminen - päinvastoin. Satrapin tyyli imaisi mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta.
Satrapi kuvaa omaelämäkerrallisessa romaanissaan, mitä Iranille ja Teheranille tapahtui vuosien 1979 - 1983 välisenä aikana. Kymmenvuotiaan tytön maailma muuttuu islamilaisen vallankumouksen myötä. Elämä kodin ulkopuolella on yhtäkkiä täynnä uusia rajoituksia ja sääntöjä, ja pian maa ajautuu sotaan Irakin kanssa. Kotona uskalletaan kuitenkin yhä puhua ja kapinoida. Marjane kokeilee kapinaa koulussakin, mutta sillä on seurauksensa. (Nyt päässäni soi Kim Wilden Kids in America.)
Vallankumouksessa ja sen vastaanotossa on jotain kovin absurdia ja Satrapi välittää sen hyvin lukijoilleen. Lapsen on vaikea käsittää, mitä ympärillä tapahtuu. Asioista kiinnostunut tyttö kuitenkin kuulee ja näkee paljon ja vaatii vastauksia, lähtee mukaan mielenosoituksiin ja osallistuu aikuisten keskusteluihin. Marjanen vanhemmat ovatkin hyvin edistysmielisiä ja pitävät pintansa, vaikka moni sukulainen tai perhetuttu joutuu vankilaan ja maanpakoon.
En ole muuten tainnut aikaisemmin lukea mitään Iraniin sijoittuvaa, enkä olisi kai voinut tämän paremmasta aloittaa. Romaani päättyy siihen, kun 14-vuotias Marjane lähetetään yksin Itävaltaan. Surullinen, mutta toiveikas lopetus on niin koukuttava, että lainaan Persepolis 2:n mahdollisimman pian!
Näissäkin blogeissa Persepolis saa suitsutusta: Reader, why did I marry him? ja Kirjanurkkaus. Haasteissa sijoitan teoksen näin: Helmet, kohta 12: Sarjakuvaromaani ja Goodreads, kohta 40. A book from Amazon's 100 Books to Read in a Lifetime list.
This is a very good book, I have read it in the pdf version here
VastaaPoista