Camilla Läckberg 2017. Ruotsinkielinen alkuteos Häxan. Suomentanut Outi Menna. Gummerus 2017. 687 sivua.
Vuonna 1985 kolmetoistavuotiaat Marie ja Helen tunnustavat tappaneensa vasta neljävuotiaan Stellan. Kun Marie, kuuluisa näyttelijä, palaa Fjällbackaan takaisin 30 vuotta myöhemmin, katoaa toinenkin Stellan ikäinen tyttö, Nea. Onko pelkkää sattumaa, että Nea asui samassa talossa ja löydetään samasta paikasta kuin Stella aikoinaan? Fjällbackaan on saapunut muitakin kuin Marie. Osa siitä valtavasta turvapaikan hakijoiden virrasta, joka kohtasi Ruotsin, sijoitetaan pieneen kylään, eivätkä kaikki ole valmiita toivottamaan heitä tervetulleiksi. Joku on jopa valmis sälyttämään syyn Nean kuolemasta syyrialaisten niskoille.
Läckberg on mahduttanut tuoreimpaan järkäleeseensa runsaasti aineksia. Kun aikaisemmista romaaneista tuttu pariskunta, poliisi Patrik Hedström ja kirjailija Erica Falck, tutkivat murhia ja haastattelevat asianomaisia, löytyy menneisyydestä salaisuuksia, jotka halutaan pitää piilossa edelleen. Marien ja Helenin lapset ovat samanikäisiä ja löytävät toisistaan sielunkumppanit, sen jonkun joka ymmärtää ja on valmis taistelemaan vääryyttä vastaan. Kummallakaan nuorella ei ole ollut helppoa kasvaa väärinymmärrysten, vanhempien maineen ja väkivallan alla. Vaikka nuorten välinen tunne on vahva, sen seurauksista saa Fjällbackan alue kärsiä hirvittävällä tavalla. Samalla tavalla vahva side oli aikoinaan myös Marien ja Helenin välillä, jotka hekin olivat valmiita epätoivoiseen tekoon.
Rikostapausten taustalla kulkee tarina vuonna 1672 eläneestä Elin Jonsdotterista. Elin on menettänyt miehensä ja elää siskonsa pihapiirissä tyttärensä kanssa. Rakkaus siskon mieheen roihahtaa, mutta onnea ei kestä kauan. Pahat puheet lähtevät liikkeelle ja Elin pidätetään syytettynä noituudesta. Mikä on tämän tarinan kytkös nykyajan Fjällbackaan? Se selviää kyllä lukijalle, mutta olisin silti suonut Elinin tarinalle vaikka oman kirjan! Tähän romaaniin kytkös jäi liian irtonaiseksi ja dekkari olisi toiminut hyvin ilmankin. Toki noitavaino teemana linkittyy nykypäivään ja maahanmuuttajiin, mutta silti.
Läckbergin kirjoja on mukava lukea (välillä kuuntelin!) ja uskon että ne toimivat itsenäisinäkin teoksina, jos on valmis hyväksymään viittaukset aikaisempiin kirjoihin, etenkin kun kyseessä ovat päähenkilöiden ja poliisikunnan yksityiselämä. Erica ja Patrik elävät ruuhkavuosia, samoin Erican sisko Anna, kun taas Patrikin äiti on valmis uuteen avioon. Kovia kokenut Martin saa rakkautta osakseen; kaikkia ärsyttävä Mellberg osoittautuu tarpeen tullen sankariksi. Noidassa yhdistyy historia, muukalaisvaino, vanhempien tekemien valintojen vaikutus lapsiin, kiusaaminen ja sen seuraukset monisyisellä, karmivalla tavalla. Siksi onkin ihan hyvä, että tuttujen hahmojen herttaisuus ja välillä varsin kömpelö huumori tuovat tarinaan kepeyttä. Tasapaino säilyy.
Muita blogitekstejä Noidasta: Rakkaudesta kirjoihin, Books by Taru ja Lukulampun valossa. Helmetin haasteessa kuittaan tällä kohdan 18: Kirja kertoo elokuvan tekemisestä (hyvin vähän, mutta kelvannee...). Goodreadsin haasteessa kirja sopii kohtaan 48: A book related to one of the 7 deadly sins.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti