Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Mia Kankimäki 2018. Otava. 447 sivua plus kuvat. Oma ostos. 

Kankimäen esikoisteos, Asioita jotka saavat sydämeen lyömään nopeammin, ihastutti muutamia vuosia sitten. Kirjailija oli tehnyt teosta varten paljon tutkimustyötä ja lopputulos oli ihana sekoitus romaania, historiaa, tietokirjallisuutta ja matkakertomuksia. Saman tyyppinen kokonaisuus on tämäkin tuore Naiset joita ajattelen öisin. Siinä missä esikoisteos sukelsi Kiotoon ja tuhannen vuoden takaiseen hoviin ja naiseen nimeltään Sei Shōnagon, tämä toinen kirja on pyrkimys perehtyä useampaan uskomattomaan, aikansa rajoja rikkoneeseen naiseen. Kankimäen "yönaisia" ovat mm. maailmanmatkaajat Karen Blixen, Isabella Bird ja Ida Pheiffer, sekä renesanssi- ja barokkitaiteen uranuurtajanaiset Sofonisba Anguissola, Lavinia Fontana ja Artemisia Gentileschi.

Upea teos! Kirjan tarinat ovat kiehtovia monella tavalla. Ensimmäisen puoliskon tutkimusmatkaajien kautta lukijalle avautuu 1800-luvun Eurooppa ja sen ulkopuolinen maailma. Naisten kautta hahmottuu 1800-luvun ajatusmaailma, luokkayhteiskunta ja sen asenteet, eurooppalaiset arvot, naisen asema ja arki. Karen Blixenin kohtaamassa Afrikassa kaikki on äärimmäistä: fantastinen luonto, kertakaikkinen köyhyys, valkoisten hulluus. Vaikka Blixen on itse osa riistoa ja valkoista valtaa, täytyy samaan aikaan ihailla sitä sinniä ja intohimoa, jolla hän pärjää vaikeissa olosuhteissa. Blixenin tarina on tutumpi kuin Kankimäen muiden maailmaa kiertäneiden itsenäisten, omapäisten ja rohkeiden naisten: Isabella, Ida ja Mary - te teitte keski-ikäisten, elämäänsä kyllästyneiden naisten irtiottoja sataviisikymmentä vuotta ennen kuin niistä tuli muotia.

Ihan käsittämätöntä on mm. se, miten nämä naiset pääsivät toteuttamaan itseään ja unelmiaan, rämpivät pitkin sademetsiä, vuorenrinteitä ja aavikoita, mutta pitivät mielessään luokkansa odottaman säädyllisyyden vaatimuksen ja sen kuvan, joka naisesta tuli olla:

Mieti nyt itsekin: ratsastat ympäri Kalliovuoria silmäpuolen lainsuojattoman seurassa, raahaudut lavantaudissa Siinain autiomaan halki beduiinien kanssa, myöhemmin tarvot 42 päivää jäätävässä lumituiskussa Persian vuoristossa, olet uskomattoman rohkea, sitkeä ja kaiken lisäksi reilusti yli neljänkymmenen, loppuvaiheessa jopa yli kuudenkymmenen - miksi sinua kiinnostaa kissan hännän vertaa, mitä muut sinusta ajattelevat? Pitäkööt säädyllisyytensä! Pukeudu housuihin jos huvittaa!

Teoksen ote on luonnollisesti vahvan feministinen ja Kankimäki haluaa nostaa tietoisuuteemme sen, miten naisia mitätöitiin vielä senkin jälkeen, kun heistä oli tullut maailmankuuluja tai alansa ensimmäisä. Historia on ollut pitkään miesten historiaa:

---mutta edes saksalaiset tai itävaltalaiset ystäväni eivät ole koskaan kuulleetkaan hänestä - tästä rajoja rikkoneesta, kansainvälisiä bestselereistä kirjoittaneesta, kuninkaallisia mitalein palkitusta keski-ikäisestä naisihmisestä, jonka mukaan on nimetty yksi merikotilo ja muuan madagaskarilainen sammkko.

Maailmaa kiertäneiden naisten jälkeen teos siirtyy renesanssitaiteen pariin. Kankimäki löytää kuin löytääkin muutaman sinnikkään naismaalarin, jotka ovat valloittaneet neroudellaan, teknisellä taituruudellaan ja kaupankäyntikyvyillään aikana, jolloin naisten rooli oli olla joko synnyttäjä, nunna tai prostituoitu. Nämä esikuvalliset naiset takoivat mainetta ja vähän rahaakin, mutta lapsia syntyi heillekin. Hekin olivat osaamisestaan huolimatta riippuvaisia miehistä, isistään, aviomiehistään ja mesenaateistaan. Ehkä töihin saattoi kuitenkin upottaa vihjeitä naisen elämän karseuksista, kuten miesten ainaisesta kähminnästä tai ulkonäköpaineista. Ja ehkäpä hän halusi samalla antaa katsojille opetuksen siitä, mitä naiset voivat ja eivät voineet tehdä. Tässä saatana. Katsokaa mihin nainen pystyy. 

Kaiken muun vahvan ja voimaannuttavan (kyllä, käytän tätä vihaamaani sanaa!) lisäksi lukija saa nautiskella (vielä) koskemattoman luonnon kauniista kuvauksesta:

Alexandra rakasti näitä Tiibetin karuja aroja ja rinteitä, vuorten huimaavia huippuja, ikuista lunta, avaraa taivasta, horisontin sokaisevaa valoa, autioita ja vihreydestä paljaita tasankoja, mielikuvituksellisen muotoisten kivien kaaosta ja hiljaisuutta jossa vain tuuli lauloi.

Naiset joita ajattelen öisin ihastuttaa monipuolisuudellaan ja sellainen on myös kirjan rakenne, jossa Kankimäki hyödyntää kirjelappusia, listoja ja kuvia. Kunkin yönaisen oman luvun jälkeen on luettelo asioista, joita näiltä naisilta voi oppia (teki mieli tehdä muistiinpanoja ja ottaa alleviivaustussi esiin!). Teksti on kertovaa, keskustelevaa, humoristista, reflektoivaa, unelmoivaa... kirjaa on riemullista lukea. Se on täynnä naisenergiaa, kauneutta, intohimoa ja sellaisia historian yksityiskohtia, jotka tekevät kirjasta elävän ja kiehtovan. Lukeminen tekee olosta ihmeen seesteisen ja onnellisen. Kirjailija keskustelee yönaistensa kanssa, lähettää heille viestejä ja kirjeitä menneisyyteen. Teos on yönaisten lisäksi myös matka kirjailijaan itseensä ja hänen kirjailijan-identiteettiinsä, ja kaikkeen siihen, mitä unelmiensa perässä kulkeva keski-ikäinen nainen vain voi kohdata.

Lisää näissä blogeissa: Tuijata, Kirja vieköön! ja Kirsin kirjanurkka. Kiitos lukupiiri- ja blogiystävälle Sarille, joka valitsi kirjan seuraavaan lukupiiriimme - tästä riittää keskusteltavaa!