Pottereista tunnetun J. K. Rowlingin ensimmäinen salanimellä kirjoitettu dekkari Käen kutsu aloittaa Cormoran Strike -sarjan, jota on ainakin tähän mennessä julkaistu neljä osaa. Minulla on heräteostona hyllyssäni sarjan kolmas osa odottamassa, että saisin aikaiseksi luettua kaksi ensimmäistä. Mikä olikaan parempi ajankohta kuin lomamatka, jolloin e-kirjat ovat mitä loistavin keksintö! Samantien kun Käen kutsun päättyminen jo hieman harmitti, latasin kännykkääni sarjan seuraavan osan enkä joutunut luopumaan Cormoran Striken seurasta.
Ihan viiden tähden dekkariksi en Käen kutsua arvioi, vaikka erinomaisena sitä pidinkin. Teoksessa oli nimittäin niin runsaasti nimiä ja sivuhahmoja, että lomalaisen aivot olivat pinteessä. Sivujuonia ja yksityiskohtia oli muutenkin hieman liikaa yhteen dekkariin. Mutta kehuja annan kyllä muuten muistikapasiteettini kuormittamisesta huolimatta.
Sarjan yksityisetsivä Cormoran Strike voisi olla kuuluisan rokkari-isänsä vuoksi julkkis itsekin, mutta ei anna arvoa sellaiselle. Sotasankarina Afganistanista lähteneen sotilaspoliisin ura on ohi ja oikea jalka tuhoutunut. Nyt hänen on sinniteltävä pienillä tuloilla yksityisetsivänä. Lisäksi Cormoranin viisitoista vaikeaa vuotta rakastetun kanssa ovat päättyneet niinikään sotaisasti ja väkivaltaisesti. Miehen toimistoon ilmestyy sihteeriksi tilapäistyöntekijä, nuori Robin, joka tekee oma-aloitteisuudellaan ja tehokkuudellaan yksityisetsivään vaikutuksen. Harmi, ettei viehättävä Robin ole jäämässä kahta viikkoa pidemmäksi aikaa, ja mikä onni että tämä on kihloissa.
Cormoranin lapsuudesta tuttu asianajaja saapuu pyytämään yksityisetsivän palveluksia, sillä huippumallin kuolemaan johtanut putoaminen parvekkeelta on todettu itsemurhaksi, eikä isoveli ole poliisityöhön tyytyväinen. Strike alkaa tutkia Lula Landryn tapausta, tämän perhettä, ystäviä, menneisyyttä ja kuuluisuutta. Menestyneen mallin kuoleman taustalla on tietysti arkinen motiivi, mutta sen selvittääkseen Striken on kinkattava kipeän jalkansa takia pitkin Lontoon sateisia katuja, kumottava kurkkuunsa niin olutta kuin teetäkin, päästävä lähelle pintaliitäjiä ja tehtävä yhteistyötä häntä karttavien poliisien kanssa.
Käen kutsu on tiheätekstistä luettavaa, jonka virkkeisiin on ladattu paljon, joskus niinkin paljon että ne on luettava kahteen kertaan. Suomentajalle pitää nostaa hattua värikkään kielen onnistuneesta käännöksestä. Muun muassa nimistä täytyy mainita erikseen - vaikka ne muistia rasittivatkin - sillä kirjailijan tuttu ote fantasiaan näkyy niiden valinnassa. Nimissä on usein jotain jännää ja erikoista, enkä löytänyt Google-haulla ihan kaikkia kirjailijan Lontooseen sijoittamia katujakaan.
Galbraith aka Rowling on luonut maailman, joka hellii Lontoota rakastavaa lukijaa, joka suhtautuu yläluokkaan huvittuneisuudella ja ymmärtää heikompiosaisia. Käen kutsu on dekkari sanan perinteisessä merkityksessä eikä kavahda tositoimia, mutta sen tunnelma on Cormoranin kärsimyksistä huolimatta lämmin. Jatkan kakkososan kanssa erittäin mielelläni ja uskon että se hyllyä lämmittävä kolmonenkin tulee luettua. Haluan tietää, miten Striken ja Robinin yhteistyö jatkuu ja miten mies selviää sydänsuruistaan.
Kirjan ovat lukeneet myös Kirsin kirjanurkka, Amman lukuhetki ja Kaisa Reetta T. Haasteissa tämä sijoittuu näin: Helmetin haastekohta 9: Kirjassa rikotaan lakia. PopSugar Reading Challenge: A book you meant to read in 2019.
Cormoran Striken & Robinin luomisessa Galbraith on onnistunut mainiosti: ei ole väkisin väännetty rosoa ja rouheutta sankarin pintaan. Sen ansiosta Cormoran "Corm" Strikestä muotoutuu omanlaisensa mainio pakkaus: jämäkkä, sopivasti himpun pehmolelumomainen sympaattinen persoonatyyppi superdekkarien komiaan kööriin.
VastaaPoistaJuurikin Cormoran Striken ja Robinin hahmot innoittavat lukemaan enemmän.
Poista