Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

Sally Rooney 2017. Englanninkielinen alkuteos Conversations with Friends. Suomentanut Kaijamari Sivill. Otava 2019. 219 s. Lainasin kirjastosta.

Irlantilaisen Sally Rooneyn esikoisteos on ollut menestys maailmalla. Siinä on kieltämättä aineksia kulttiteokseksi, mutta minä mietin kaksi kertaa, alanko lukea sitä lainkaan. Suhtauduin melko ennakkoluuloisesti teokseen, joka vaikutti ensialkuun niin kaksikymppiseltä. Silti takaraivossa oli ääni, joka kehotti kokeilemaan - jos ei muuten niin irlantilaisuuden vuoksi.

Keskusteluja ystävien kesken on hyvin kaksikymppinen, mutta nuorten naisten - etenkin minäkertoja Francesin - tarina kiehtoo ja vetää puoleensa ihan tarpeeksi hyvin keski-ikäistäkin lukijaa. Loppujen lopuksi luin sitä mielelläni. Päähenkilöt, Frances ja tämän pitkäaikainen bestis/rakastettu Bobbi, opiskelevat yliopistossa kirjallisuutta, kirjoittavat ja lukevat tekstejä lavaklubilla. Nuorilla on vahvat mielipiteet ja halu näyttää, löytää paikkansa. Heidän tarpeensa erottua massasta ja toimia yksilöllisesti tekee heistä hyvin tunnistettavia ja monen nuoremman lukijan on varmasti helppo samaistua heihin. Frances läpikäy monelle (nuorelle) tuttuja tunne-elämään ja omaan vartaloon liittyviä tunteita.

Tarinan draama syntyy siitä, kun Frances rakastuu kolmikymppiseen, naimisissa olevaan, komeaan Nickiin, jonka vaimoon Bobbi on juuri tutustunut. Suhde pidetään salassa, se on tunteiden roihua, ylä- ja alamäkiä. Suhde aiheuttaa tunteiden vuoristoradan molemmissa, on syyllisyyttä ja epävarmuutta, mutta myös aitoa läheisyyttä ja yhdessäolon vahvuutta. Francesin ja Bobbin vahvalta vaikuttava suhde rakoilee myös välillä, ja mikä onkaan Nickin vaimon Melissan rooli siinä vaiheessa, kun suhde tulee julki? Asetelmissa on paikoin piirteitä, joita en ihan ymmärtänyt, muttei se haitannut lainkaan, päinvastoin!

Romaani pohjaa nimensä mukaisesti näiden neljän hahmon välisiin keskusteluihin, joissa puidaan rakkautta, politiikkaa, ihmissuhteita, perheitä - välillä ne ovat syvällisiä ja älykkäitä, välillä en kiinnostunut niistä lainkaan, sillä niitä leimasi usein liika yrittäminen. Keskusteluissa on paljon nuoren ihmisen idealismia ja etenkin Francesin ajatukset ovat välillä hyvin synkkiäkin, eikä siinä tietenkään ole mitään vikaa. Keskustelua ei siis ole pelkästään ystävien kesken, vaan myös hyvin paljon Francesin pään sisällä.Vähitellen päähenkilöiden elämästä ja taustoista paljastuu selittäviä tekijöitä, kuten isän alkoholismia, vaurautta tai avioeroja. Etenkin Francesin ja Nickin välinen kommunikointi takkuaa ajoittain niin pahoin, että lukijaakin harmittaa, on paljon mitä pitäisi uskaltaa sanoa mutta ylenpalttinen analyysi ja toisen tunteiden ennakointi menee usein kaiken edelle.

Rooneyn esikoisessa on paljon ansiokasta, kuten vaikkapa tekstin luontevuus. Siitä tietysti iso kiitos suomentajalle. Soljuvaa tekstiä on mukava lukea. Keveyttä rakenteeseen tuovat dialogit ja viestit. Ihailen myös Rooneyn luomia tilanteita, joissa hyvin usein tarkkailijan rooliin jäävä Frances joutuu näyttelemään ja peittelemään. Näiden tilanteiden vuoksi Frances jää helposti myös ulkopuoliseksi, ja lukijana minunkin oli vaikea tutustua häneen, vaikka hän minäkertoja olikin. Tällainen ristiriita ja vaikeus ymmärtää, miksi Frances suostui kyseisiin tilanteisiin kerta toisensa jälkeen, teki lukemisesta tavallaan jännää. Uskon että romaani jää elämään ja sen päähenkilöiden nuoruudessa on jotain niin ajatonta, että se tulee kestämään aikaa ja saa paljon lukijoita tulevaisuudessakin.

Kirjasta lisää blogeissa Kirsin Book Club, Lumiomena ja Kirja vieköön! Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 10: Kirja sijoittuu maahan jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa. PopSugar Reading Challenge: A book with a three-word title. Seinäjoen kirjaston lukuhaasteen kohta 11: Koulu- tai opiskeluaikaan sijoittuva kirja.