Sivut

9.6.2020

Dekkariviikko: Kate Atkinson: Liian kirkas taivas

Kate Atkinson 2019. Englanninkielinen alkuteos Big Sky. Suomentanut Kaisa Kattelus. S&S. 380 s. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten naistenpäivänä ajatuksiani lukemistani Kate Atkinsonin teoksista - yksi brittisuosikeistani silloin ja edelleen. Alkuvuodesta rakastuin nimittäin hänen varhaistuotantoonsa. Jackson Brodie -dekkarisarja sai nyt usean vuoden tauon jälkeen viidennen osan. Odotin kirjaa kovasti, sillä Atkinsonin tyyliä ja kuivaa huumoria on ollut ikävä. Valitettavasti Liian kirkas taivas ei kuitenkaan täyttänyt odotuksiani. Jotain jäi nyt puuttumaan, ja toisaalta jotain oli ihan liikaa. Moni muu lukija on kuitenkin tästä pitänyt, joten kannattaa kokeilla!

Mitä Brodielle kuuluu nyt? Entinen rikoskomisario, nykyinen yksityisetsivä asustaa edelleen Yorkshiren rannikolla ja sotkeutuu monimutkaiseen kuvioon, jonka lonkerot yltävät aluetta jo kauan sitten ravisuttaneisiin uutisiin. Karmean lapsuuden kokenut Crystal Holroyd on päässyt kauaksi hyväksikäytöstä ja kodittomuudesta. Hänellä on varakas mies ja upea talo, kaksi suloista lasta. Mutta mistä Tommyn rahat ovat peräisin? Meneekö kuljetusalan yrityksellä oikeasti niin hyvin? Rahaa löytyy myös Tommyn kavereilta.

Menneisyydessä tapahtuneiden rikosten viimeisiä langanpätkiä alkavat punoa yhteen kaksi nuorta poliisia, Reggie ja Ronnie. Naiset törmäävät tutkimuksissaan ärsyttävästi paikalle aina kun jotain tapahtuu, ja Jackson on paikalla. Kymmenen vuoden takaisilla pedofiliaan liittyvillä pidätyksillä näyttää olevan jotain tekemistä ulkomailta Britanniaan kuljetetuilla nuorilla naisilla. Onko Crystal päässytkään niin kauaksi menneisyydestään kuin hän itse uskoo?

Liian kirkkaasta taivaasta on vaikea kirjoittaa, sillä se on hyvin sirpaleinen. Varsinainen rikollisjengi pysyy taustalla, kun taas vyyhtiä sivusta seuraavat henkilöt nousevat yllättäviin rooleihin. Kyse on armottomuudesta ja epäinhimillisyydestä ja rikokset tekevät pahaa, mutta Atkinson ripottelee kerrontaan mustaa huumoria, huvittavia yksityiskohtia, puhdistavaa vihaa ja lapsen viatonta uskoa tulevaisuuteen. Kokonaisuus pysyy raakuuksista huolimatta jotenkin kepeänä - sana, jota on vaikea käyttää lapsiin ja naisiin kohdistuvien rikosten kanssa samassa kuvauksessa, mutta näin vain on. Se johtuu Atkinsonin tavasta kirjoittaa, enkä ole ihan varma, toimiko se tällä kertaa niin hyvin kuin ennen.

Jacksonin henkilökohtainen elämä kulkee muun tarinan taustalla, muttei nouse kovin suureen osaan muuten kuin Jacksonin ajatusten metatasona. Viiden vuoden tauon jälkeen oli jo vähän vaikea muistaa keitä hänen elämäänsä kuuluikaan. Lisäksi tarinaan mahtuu Crystalin poikapuolen Harryn vapaa-aika Palacessa ja sen omituisen karnevalistiset hahmot, rikollisten vieressä eläneen Vincen vaimon murha ja hänen itsensä masennustila, salaperäiseksi jäänyt hopeanharmaa BMW sekä loppuratkaisu, jonka hätäiseen anarkiaan en ihan ollut tyytyväinen, sen inhimillisyyteen sen sijaan hyvinkin tyytyväinen. Paljon aineksia, paljon sivujuonteita ja erinomaisestikin kirjoitettuja osasia, jotka eivät kuitenkaan tyydyttäneet kokonaisuutena niin paljon kuin olisin toivonut.

Liian kirkas taivas myös näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Tuijata ja Oksan hyllyltä. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 50: Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja ja PopSugar Reading Challenge: A book with a three-word title.

1 kommentti:

  1. Minä tykkäsin tästä juuri tuon kepeyden vuoksi, vaikka se toisaalta olikin isosti ristiriidasta kirjan synkän aiheen kanssa. Mutta en oikein tykkää siitä, että raakuuksia liiaksi korostetaan, joten tämä toimi minulle.

    VastaaPoista