Maria Adolfsson: Harha-askel

Maria Adolfsson 2018. Alkuteos Felsteg. Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Tammen pokkarissa 463 s. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Tämän postauksen piti ehtiä viime viikon loppuun, kun vietettiin vielä dekkariviikkoa, mutta enpä vain ollut tarpeeksi nopea. Maria Adolfsson on keksinyt huippuidean sijoittaa uusi dekkarisarja saarelle, josta emme ole ennen kuulleetkaan. Doggerland on hieman Tanskaa pienempi saarivaltio, joka sijaitsee Pohjanmerellä. Sen historia ja asukkaat koostuvat skandeista, briteistä ja hollantilaisista. Kirjan takasivuilta löytyy kartta :)

Karen Eiken Hornby on komisario, jonka on vaikea tulla toimeen sovinististen, miespuolisten kollegoidensa kanssa. Karen osaa kyllä tarvittaessa pistää takaisin, mutta kun hänen esimiehensä ex-vaimo murhataan, täytyy Karenin ottaa tutkinta ja osasto vastuulleen, eivätkä kaikki ole siitä mielissään. Vaikeinta se on kuitenkin naiselle itselleen, sillä hän on jälleen saanut sotkettua elämänsä oistran - osterijuhlan - jälkeisenä yönä.

Murhatutkinta vie Karenin 1970-luvun alkuun ja hippiyhteisöön. Hän ei ole varma onko murhatun naisen menneisyydellä tekemistä tapauksen kanssa, vai onko syynä pieleen mennyt murto. Karen penkoo lähes 50 vuoden takaisia tapahtumia kuitenkin sinnikkäästi. Millaiset välit olivat noilla nuorilla idealisteilla siinä vaiheessa, kun yhteisö alkoi hajota? Lukijalle paljastuu myös, mitä Karenin omassa menneisyydessä on tapahtunut ja miksi hän on muuttanut rakastamastaan Lontoosta takaisin tuulenpieksämälle saarelle kotitaloonsa.

Adolfsson yhdistää kivalla tavalla saarta ympäröivän alueen nimistöä, kieliä ja perinteitä. Teos muistuttaa ehkä eniten skandinaavisia dekkareita, mutta pystyisin sijoittamaan sen yhtä hyvin myös Britannian pohjoisille saarille. Luonto on karua, syysmyrskyt yllättävät liian aikaisin ja vanhat perinteet ovat vahvassa. Pienten, entisten kalastajakylien ihmiset tuntevat toisensa ja pubista löytyy arvokasta lisätietoa tutkintaan.

Tarina sinänsä oli minun makuuni hieman puiseva, enkä koukuttunut niin hyvin kuin olisin odottanut. Kerronta on perusteellista ja välillä tuntuu, että tutkinta polkee paikallaan ja sivuja kuluu. Dekkareille tyypillisiä ominaisuuksia löytyy, mutta Adolfssonin henkilögalleriassa on myös raikkaita tuulahduksia. Uskon että osa heistä jatkaa myöhemmissäkin osissa. Tunnelma on alkuun hieman kova ja kalsea, mutta lämpenee loppua kohti, kun ihmisten väliset jännitteet purkautuvat ja Karen uskaltautuu kertomaan enemmän menneisyydestään.

Pienistä pettymyksistä huolimatta saatan lukea näitä joskus lisääkin. Harha-askel sopii Helmetin haasteessa kohtaan 25: Kirjassa ollaan saarella. PopSugar Reading Challenge: A book with a made-up language (kieltä ei käytetä, mutta siitä vihjataan). Kirjast myös näissä blogeissa: Kirjabrunssi, Kirsin kirjanurkka ja Kirsin Book Club.