Voiko olla, että se pelko, joka sai alkunsa oveen koputuksesta vuonna 1936 elokuun pimeässä illassa, raskaiden saappaiden töminästä parkettilattiaa vasten ja mustasta autosta odottamassa pidätettyä ikkunoiden alla, on siirtynyt hiljaisena, sanattomana kauhuna sukupolvelta toiselle?
Marian isoisä Juri ei ollut kovin vanha, kun hän menetti vanhempansa, isänmaan vihollisina pidätetyt. Lapsuusvuodet kuluvat ensin isovanhempien, sitten isosiskon kanssa Uzpekistanissa, köyhyydessä ja orpoina, valtion virkamiesten jatkuvan epäluulon kohteina. Rooli ei muutu vuosia myöhemmin Leningradissakaan, mutta Juri on oppinut selviytymään ja raivaamaan tiensä kohti valoa, sillä hänellä ei ollut syyllisyyttä mitä tunnustaa, eikä hän koskaan uskonut vanhempiensakaan syyllisyyteen.
Karjalan mäntykankailla Juri löytää puolison, Tanjan, jonka suomalaisjuuret mahdollistavat mukavat eläkepäivät Turussa. Maahanmuuttajalle kaikki tuntuu lahjalta, vaikka kieli onkin vaikea. Hänellä on kuitenkin ympärillään oma perhe, tärkein kaikista: tytär Sonja, tyttärentytär Maria ja näiden pojat. Kun on kerran menettänyt perheensä, kaikki sukulaisensa, voiko parempaa lahjaa saada? Juri ei anna periksi, vaan selvittää vanhempiensa kohtalon. Nuori valtio pyytää anteeksi, mutta onko mahdollista että historia toistaa itseään? Kuka kantaa tapahtuneesta vastuun? Vastaako enää kukaan näistä kohtaloista?
Anna Soudakovan esikoisromaani paranee ja kehittyy sivu sivulta. Se luo sydäntäsärkevän kuvan naapurimaamme lähihistorian karmeista tapahtumista ja mielettömyydestä yhden perheen näkökulmasta. Romaanin ajankuvaa maustavat arkiset yksityiskohdat, kuten ruoka, perinteet, kesänviettotavat, teen juonti ja kohtaamiset. Soudakova kuvaa myös ympäristöä kauniilla tavalla, Uzpekistanissa, Pietarissa, meren rannalla, männiköissä tai Turussa. Näkökulma maahanmuuttajan arkeen tulee lähelle omaa työtäni ja tunnen empatiaa opiskelijoitani kohtaan.
Mitä männyt näkevät kattaa paljon, vaikka ei sivumäärältään olekaan runsas. Siihen mahtuu Jurin koko elämä, yksinäisen nuorukaisen kasvutarina, perhettä ja sukupolvia, maahanmuuttajuutta, ja ennen kaikkea lähiseudun historiaa, jota ei saa sivuuttaa eikä vääristellä. Suosittelen nenäliinoja nojatuolin viereen! Vaikka Soudakovan romaanissa ihmissuhteet ovat hieman jopa liioitellun kauniita, niiden pehmentävä ja lohduttava merkitys korostuu, kun lukija kohtaa Jurin surun ja valtavat menetykset, pelon ja jatkuvan huolen. Upea esikoisteos ja toivon että Soudakova kirjoittaa jatkossakin!
Helmetin haasteessa laitan tämän kohtaan 12. Kirjassa ollaan metsässä. Goodreadsin haasteessa tämä sopii kohtaan 8. A book set in a state, province or country you have never visited (Karjala ja Uzpekistan). Erittäin hyvä kirja myös Vahvat naiset -lukuhaasteeseen. Lisää arvioita näissä blogeissa: Kirsin Book Club, Kirjasta kirjaan ja Tuijata.
Olen samaa mieltä, kirja on upea esikoisteos.
VastaaPoista