Ottessa Moshfegh: Vuosi horroksessa

Ottessa Moshfegh 2018. Englanninkielinen alkuteos My Year of Rest and Relaxation. Suomentanut Kristiina Drews. Aula & Co. 2020. 254 s. Lainasin kirjastosta.

Olipa virkistävän erilainen kirja! 27-vuotias New Yorkissa taidealalla työskentelevän naisen elämä on päällisin puolin kateutta herättävää. Mutta hän on menettänyt lyhyen ajan sisällä molemmat vanhempansa ja täysin kyllästynyt ihmisiin ja elämään ympärillään. Nainen löytää terapeutin, jonka määräämien lääkkeiden avulla hän vaipuu vuoden kestävään horrokseen. Hänellä on tavoitteena aloittaa vuoden päästä puhtaalta pöydältä, tuorein ajatuksin ja ikään kuin puhdistuneena kaikesta.

Nukkuminen, herääminen, kaikki yhtyi samaksi harmaaksi, yksitoikkoiseksi lentomatkaksi halki pilvien. En puhunut itsekseni omassa päässäni. Ei ollut paljon sanottavaa. Tiesin silti, että nukkuminen oli alkanut vaikuttaa: olin yhä vähemmän kiinni elämässä. Ajattelin että jos jatkaisin samaa rataa, katoaisin lopulta kokonaan ja ilmestyisin myöhemmin jossain uudessa hahmossa. Sitä minä toivoin. Siitä minä unelmoin.

Moshfeghin hurmaavan erilainen romaani nauraa päin naamaa amerikkalaisille terapiasuhteille ja terapeuteille, taidemaailman pinnallisille ja kaupallisille pyrkimyksille ja nuorten naisten halulle tulla huomatuksi ja rakastetuksi. Ronskin ja ihanan rehellisen kerronnan alla virtaa kuitenkin melankolia ja epätoivo. Nuorten naisten ulkonäkö-, tyyli- ja imagopaineet elävät ihan omaa, realismista irrallista elämäänsä. Ihmissuhteet riistävät, eivät anna kenellekään mitään, eikä päähenkilölläkään ole kuin yksi ystävä.

Nimettömänä pysyvän päähenkilön ja Reva-nimisen, opiskeluaikaisen ystävän, välinen suhde on yksi romaanin kantavia teemoja. Siinä on paljon epätasapainoa, ristiriitoja ja toisen väheksyntää - jopa puistattavan pahaa - mutta päähenkilön pääosin kylmä ja välinpitämätön suhtautuminen ystävään on sekin lukukokemuksen näkökulmasta huvittavan erilaista. Täysin epärealistisen hullu on päähenkilön ja terapeutin väliset kohtaamiset, joissa niissäkin pääosassa on hyöty, ei hoito. Naisen pieneksi kutistuvaan arkeen mahtuu muitakin herkullisia yksityiskohtia ihmisten ja eräänlaisten hahmojen stereotyyppisyyksistä.

Muutenkin Moshfeghin teksti tasapainottelee taitavasti jossain mustan huumorin, syvän ironian ja kepeyden välimaastoissa. Romaani on samaan aikaan hyvin häpeilemätön ja herkkä, rohkea ja surullinen. Nautin kirjasta kovasti, vaikka se herätti paikoin pahaa oloa. Tarve päästä vuoden mittaiseen horrokseen paljastuu vähitellen, kun päähenkilön tunteetonta pintaa kuoritaan hiljakseen, kunnes sisältä löytyy lapsen surua ja yksinäisyyttä. No, toteutuuko päähenkilömme tavoite, horros - tai kuten englanninkielinen nimi viittaa - lepo ja rentoutuminen? Vuodesta tulee kammottava cocktail lääkehuurua, unetonta unta, sekoilua, muistikatkoksia, kahvia ja terapiaa. Vähitellen nainen kuitenkin löytää ratkaisun ja tasapainon, ja herää kesään 2001.

Kirjasta myös näissä blogeissa: Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön! ja Lukupino. Helmetin haasteessa tämä sopii kohtaan 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä. Naisen naisesta kirjoittama kirja sopii hyvin myös Vahvat naiset -haasteeseen. Goodreadsin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 43. A book with six or more words in the title (alkuperäisessä on 6 sanaa). Seinäjoen haasteessa kuittaan kohdan 14. Taiteilija.