Lukupiirikaveri valitsi luettavaksemme kirjan, johon en ole aikaisemmin törmännyt enkä usko, että olisin hoksannut sitä lukea ilman hänen ehdotustaan. Romaanin taustalla on kirjailijan lapsen autismidiagnoosi ja kirjailijan oma kiinnostus videopelejä kohtaan.
Videopeli Minecraft on yllättäen isää ja poikaa yhdistävä asia myös romaanissa. Alkuasetelma on se, että Alex muuttaa ystävänsä Danin vierashuoneeseen asumaan. Hänen vaimonsa on väsynyt Alexin tapaan vältellä tosiasioita ja heidän poikansa autismia. Sam kokee asiat eri tavalla, hän hermostuu metelistä ja rutiinien rikkomisesta, koirista ja usein syistä joita vanhemmat eivät ymmärrä. Hän on hieman ikäisiään jäljessä oppimisessa, mutta pelien myötä Alex löytää pojastaan lahjakkuutta ja innokkuutta, joka olisi saattanut muuten jäädä huomaamatta.
Sam ei ole mikään ongelma, hän on älykäs poika. Sam on minun kaunis poikani. Hän on hauska ja nokkela ja utelias ja yhdistelee asioita toisiinsa merkillisellä mutta samalla nerokkaalla tavalla. Hänen mielikuvituksensa on valtava polttouuni, jossa hän takoo merkityksiä siitä materiaalista, josta tämä metelin sekamelska koostuu. Miksen tajunnut sitä aikaisemmin?
Takkuiset kuukaudet Danin puhallettavalla patjalla, työttömänä ja perhettään ikävöiden kuluvat, eikä Alexilla ole mitään hajua tulevaisuudesta. Kun Samin kanssa pelaaminen alkaa, hän löytää elämäänsä uutta sisältöä. Rakkautta ei ole koskaan puuttunut, mutta isä vaan ei ole koskaan opetellut kommunikoimaan lapsensa kanssa, tai yrittänyt ymmärtää tämän tapaa hahmottaa maailmaa. Nyt siihen on aikaa. Samalla Alexilla on aikaa muistella lapsena kuollutta isoveljeään ja käsitellä kuolemaan liittyvää syyllisyyttä. Hänellä on paljon asioita, joita pitää työstää. Vierellä omia asioitaan työstävät myös hänen vaimonsa Judy, pikkusisko Emma ja ystäväperhe neljän lapsensa kanssa.
Pelin avulla myös pieni Sam oppii kohtaamaan haasteita, pelkojaan ja luottamaan ympäristöönsä. Ystäväperheiden lapset oppivat ottamaan hänen erityispiirteensä huomioon ja vähitellen koulussa alkaa sujua paremmin. Tarina huipentuu Lontoossa järjestettävään videopelitapahtumaan, jonne Sam haluaa kilpailemaan. Romaani on sekä isän että pojan kasvutarina, ja auttaa varmasti lukijaakin hahmottamaan jotain niistä moninaisista tavoista, kuinka autismi saattaa ilmetä ja millä tavalla autistisen lapsen ajatusmaailmaan saattaa päästä mukaan.
Alkuun melko melankolinen romaani muuttuu vähitellen lämminhenkisemmäksi ja toiveikkaaksi. Loppu on onnea ja toivoa täynnä, ihmisten välit korjaantuvat, vuosia kadoksissa olleita asioita löytyy ja Alex löytää uuden suunnan elämäänsä. Mukavaa luettavaa ja vaikka Minecraft-maailman rakentaminen oli minulle hieman puuduttavaa, silläkin on kokonaisuuden kannalta suuri merkitys. Loppua kohden romaani oli makuuni myös hieman turhankin ennalta-arvattava ja siirappinen, mutta silti kokonaisuus on kaunis ja sellainen kuin pitää ollakin.
Kirja on huomattu myös blogeissa Luetut kirjat, Mummo matkalla ja Sagan uudet silmukat. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 18: Kirjan on kirjoittanut toimittaja. Goodreadsin vuosihaasteessa sopiva kohta on 45: A book related to a game, ja Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteeseen tästä löytyy paikka 18: kisoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti