Matt Haig: Keskiyön kirjasto

Matt Haig 2020. Englanninkielinen alkuteos The Midnight Library. Suomentanut Sarianna Silvonen. Aula & Co. 328 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Matt Haigin teokset ovat minulle entuudestaan tuntemattomia, vaikka kirjailijan nimeen olen kyllä törmännyt. Kuuntelin hänen etähaastatteluaan kirjamessuilla ja mielenkiintoni heräsi. Sitten selasin vaihtoehtoja Goodreadsin haastekohtaan 48 (Best Book of the Month) ja siellä tämän teoksen olivat lukijat nostaneet yhdeksi viime vuosien parhaiksi, joten laitoin kirjan varausjonoon.

Pettymyksekseni Keskiyön kirjasto ei kerro lainkaan kirjoista tai kirjallisuudesta, vaan tarinan kirjasto on paikka, jossa elämän ja kuoleman välitilaan jäänyt pääsee valitsemaan uuden luvun elämäänsä. Tällaiseen välitilaan päätyy 35-vuotias Nora, joka kokee epäonnistuneensa kaikessa tähänastisessa elämässään. Hänestä olisi voinut tulla huippu-uimari, hän olisi voinut menestyä bändin solistina, hän olisi voinut opiskella filosofian maisteriksi tai päätyä tutkimaan jäätiköitä Huippuvuorille. Hän voisi olla onnellisesti naisimissa tai surffaamassa lämpimässä Australiassa. Sen sijaan välit veljeen ovat väljähtyneet, hän menettää surkean työnsä ja hänen kissansa kuolee. Onko mitään syytä pysytellä elossa surkeassa elämässä?

Keskiyön kirjastossa Nora törmää lapsuudenaikaiseen kirjastontätiin, joka aikoinaan tuki häntä surun keskellä. Kirjastossa hän saa luettavakseen kirjan katumuksesta, kaikista niistä pienistä ja isoista asioista, joita hän katuu jättäneensä tekemättä tai asioista jotka ovat jääneet kesken. Nora pääsee kokeilemaan, millaista elämä olisi, jos hän olisi kussakin tilanteessa valinnut toisin. Mutta onko elämä hohdokkaampaa, kiinnostavampaa tai tyydyttävämpää noissa muissa vaihtoehdoissa? Mitä Noralle tapahtuu, kun hän pääsee todistamaan, mitä kaikkea elämässä olisi voinut tapahtua?

Haigin romaani oli yllätyksekseni eräänlainen self help -teos. Sen psykologinen puoli on toki melko taitavalla tavalla rakennettu ja sai minutkin päättämään, että turhasta katumuksen painolastista on päästävä eroon. Sen sanoma on, ettei koskaan ole liian myöhäistä valita elämälleen uutta suuntaa. Mutta kuten Nora sai apua kirjastonhoitajalta, ei syvästi masentunut ihminen taida kovin helposti päästä omille jaloilleen yksinään, vaan tarvitsee läheisten tai ammattilaisten apua. Kivalla tavalla tämä tarina on kuitenkin toivoa täynnä silloinkin kun elämä tuntuu epätoivoiselta, ja auttaa lopettamaan jossittelun kierteen, jos sellaiseen on päätynyt. Toimii siis samalla tavalla kuin esimerkiksi Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja.

Noran lempifilosofi on Henry David Thoreau, jonka ajatuksiin teoksessa viitataan usein, toki välillä muihinkin ajattelijoihin. Rinnakkaisten elämien mahdollisuudessa nojaudutaan tiettyihin fysiikan teorioihin, jotka eivät ihan avautuneet minulle, mutta toivat tarinaan mystiikkaa. Monipuolista taustatyötä on kirjailija siis tehnyt muuten melko kepeän teoksen vankistamiseksi. Ihan höpönlöpöä romaani ei sentään ole, jos se sai minutkin muuttamaan - tai ainakin yrittämään - asennettani menneisyyteen ja arvostamaan nykyhetkeä, mutta en ole ihan varma, olenko tarpeeksi vakuuttunut lukeakseni Matt Haigia toistamiseen. Oikein mukava tätä oli kuitenkin lukea parin illan ajan nukkumaan mennessä.

Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 37: Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Goodreadsin haastekohdista valitsen kuitenkin kohdan 19: A book that involves alternate reality, alternate worlds or alternate history. Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaastetta varten tästä löytyy konsertti (6) ja Pohjoista lukuhaastetta varten tämän kannessa on kello (17). Romaanista lisää blogeissa Kirjaluotsi, Kirjoihin kadonnut ja Lukupino.