Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä

Tuula-Liina Varis 2014. Naisen paras ystävä. WSOY. 187 sivua.

"Eikö hän ollut enemmän heidän auttajansa kuin hyväksikäyttäjänsä teeskennellessään intohimoa ja kiintymystä, joita ei tuntenut? Siksi niitä olikin niin helppo esittää."

Juha on naisen paras ystävä. Omasta mielestään ja monen naisenkin mielestä, vaikka heille hän on joku muu. Janne. Jukka. Hän hakee naisista jotain, mitä ei osaa itse määritellä. Valtaa? Suurin tarve hänellä on kai onnistua valloituksessa, onnistua huijauksessa ja olla niskan päällä. Se on ainoa keino saada hyvitystä repaleisesta lapsuudesta ja omituisesta parisuhteesta. Pakkomielteestä. Ja tämän pakkomielteensä perässä Juha tekee kohtalokkaan virheen.

Hanna on poliisi. Hän viettää kesälomaansa, muttei malta olla sekaantumatta tapaukseen. Yksityiskohdista ja naapurin havainnoista muotoutuu mahdollinen tarina, jonka päähenkilö puuttuu. Sitten löytyy huivi ja rikos on ratkaistu.

Variksen teos on pieni jännäri. Takakannessa sitä luonnehditaan psykologiseksi trilleriksi. Kieltämättä päähenkilössä, hänen menneisyydessään ja mielensä sairaissa kudelmissa on jotain samaa kuin vaikkapa ruotsalaisen Karin Alvtegenin jännäreissä, joista pidin aikoinaan kovasti. Naisen paras ystävä onnistuu kuitenkin vain hieman ulottamaan jännityksen puolelle, enkä kutsuisi sitä trilleriksi lainkaan. Rikostapauksen rinnalla kulkevat arkiset perhekuviot, kesähelle ja pikkukaupunki voisivat luoda sitä trillereille tyypillistä näennäisen rauhallista tunnelmaa, jonka raaka rikos rikkoo. Mutta jotain jää puuttumaan.

Päähenkilön psyyke on teoksen dekkaripuolta vakuuttavampi. Traumaattisen lapsuuden vuoksi Juhasta on kasvanut kiltti, miellyttävä, helposti unohtuva mies, joka pystyy manipuloimaan ja luomaan itselleen aina vaan yhä uuden tarinan. Narsisti. Tarinan vahvuus onkin tässä: ihmisen omituisen mielen kuvauksessa, riippuvuussuhteissa, rakkaudettomuudessa ja sen seuraamuksissa.

Tartuin tähän Varikseen, sillä pidin kovasti hänen teoksestaan Vaimoni, joka sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2005. Naisen paras ystävä ei yllä ihan samalle tasolle. Siinä on silti oma, hieman vinoutunut viehätyksensä ja Juha jää kummittelemaan mieleen. Kirjaa oli ihan kiva lukea, mutta sinänsä mielenkiintoisista aineksista ja hahmoista olisi voinut kirjoittaa lisää. En ollut valmis lopettamaan niin pian.

Teoksesta ovat kirjoittaneet myös mm. Kirjakaapin kummitus ja Täällä toisen tähden alla.