Hyllynlämmittäjä 2018

Päivitetty joulukuussa 2018. Kirjojen perässä kursiivilla kommentit, miten haasteen kävi!

Hyllynlämmittäjä-haasteeseen osallistujia on taas tammikuun alkuun ilmaantunut kuin sieniä sateella. Koska minun on yleensä lähes mahdoton kieltäytyä haasteista, osallistun tähänkin. Toisaalta tämä haaste tuntuu melko helpolta, sillä siihen valitaan vain kaksitoista teosta. Teosten täytyy löytyä omasta kirjahyllystä ja kyseessä ovat juuri ne kirjat, joita on tullut hankittua mutta jotka ovat vieläkin lukematta - syystä tai toisesta. Tiirailin muita haasteita ja olen melkoisen varma, että saan nämä kaksitoista kirjaa hyödynnettyä niissäkin, eli ei pahasti lisäpaineita! :D  Lisätietoja alkuperäisestä haastepallosta Sivumennenin naisilta.

Ja sitten kirjoihin.

1. JP Koskinen: Kuinka sydän pysäytetään. Pari vuotta sitten ihastuin tähän muutamien blogitekstien vuoksi ja hankin omakseni. Sotaa käsitteleviä romaaneja on ollut viime aikoina vaan niin kamalasti, että tämä on jäänyt väliin. - Ei onnistunut. Sotaromaaneja oli edelleen niin paljon, ettei tälle riittänyt energiaa.

2. Pekka Hiltunen: Varo minua! Olen lukenut Hiltuselta kaksi keskenään hyvin erityyppistä romaania, Onnen ja ISOn, ja rakastin molempia. Siksi olen varma että rakastan tätäkin ja uskon tämänkin olevan taas hieman erilainen kuin nuo kaksi. Syytä siihen, etten vieläkään ole avannut kirjaa, ei kerta kaikkiaan ole. - LUETTU!

3. Ian McEwan: Polte. Rakkauteeni McEwaniin on kaiken kestävää, siitä huolimatta että tämä teos jäi muutama vuosi sitten kesken. Onneksi keskeytin lukemisen jo alkumetreillä, joten voin aloittaa puhtaalta pöydältä. Uskon että pidän tästäkin ja että keskeyttämiseen on ollut aikoinaan joku McEwanista johtumaton syy. - LUETTU!

4. Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia. Aika erikoista, että Tiranan olen lukenut mutten tätä. Joskus käy niin että kohina ja pöhinä jonkin uutuuden ympärillä on niin valtaisa, että menetän mielenkiintoni teosta kohtaan. Näin taisi käydä Kissan kanssa, mutta onneksi se odottaa hyllyssä kiltisti vuoroaan. - LUETTU!

5. Kari Hotakainen: Iisakin kirkko. Ihan kuten kävi Poltteen kanssa, tämäkin jäi joskus kesken syystä jota en hahmota. Vaikka Hotakaisesta kovasti pidänkin. Sen muistan että teoksessa oli jotain sympaattista ja siksipä päätin ottaa sen mukaan tähän haasteeseen. - LUETTU!

6. Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaissa. Tämän kirjan kanssa kävi ihan samalla tavalla kuin ykkösen eli Koskisen kanssa. Monet muut sotaromaanit kiilasivat ajankohtaisuudellaan ohitse ja tämä jäi lämmittämään hyllyä - tai itse asiassa yöpöytää. Siinä se on nököttänyt jo jonkin aikaa ja muistuttanut olemassaolostaan. - LUETTU!

7. Olli Jalonen: 40 solmua Greenwichiin. Tämä teos on muistaakseni menestynyt jossakin äänestyksessä, varmasti monessakin, mutta jokin on aina estänyt minua tarttumasta siihen. Ehkä en vain ole osannut muodostaa siitä itselleni tarpeeksi kiinnostavaa mielikuvaa. Parissa haasteessa tarvitaan kuitenkin mereen liittyviä teoksia, joten nyt on Jalosen aika. - Ei onnistunut. Voi olla että aloitan uudelleen vielä jonain päivänä, mutta teoksen alku etäännytti liikaa ja koin keskittymisen vaikeaksi.

8. Karin Slaughter: Yli rajan. Huh huh. Luin Slaughteria joskus noin kymmenen vuotta sitten todella paljon, siis kaikki mitä oli. Sitten dekkarimakuni muuttui ja nykyisellään pidän Slaughterin tyyliä liian raakana. Siksi tämä on jäänyt lukematta. Mutta mutta. Tänä vuonna tarvitaan erääseen haasteeseen kirja, johon tarttuminen pelottaa... - LUETTU!

9. Isabel Allende: Henkien talo. Noloa tunnustaa, mutta en ole lukenut. En vaikka koko sukuni ylistää tätä kirjaa. Ehkä rima on noussut liian korkealle tai sitten on käynyt kuten kirjalle nro 4 ja mielenkiinto on lopahtanut liian vouhkaamisen vuoksi. - Ei onnistunut... Pääsin puoleen väliin ja siihen se sitten jäi. Henkien talo ei ollut minun kirjani.

10. Elias Koskimies: Ihmepoika. Tietysti ostin tämän teoksen, olenhan istunut lukiossa Eliaksen kanssa samalla ranskan kurssilla yhden lukuvuoden. Miksi en sitten ole lukenut? Kuka tietää. Ihmepoika saakoon lukuvuoronsa tänä vuonna. - LUETTU!

11. Katja Kettu: Yöperhonen. Aika yllättävää, etten ole tätäkään vielä lukenut. Latasin teoksen myös BookBeatiin, jotenka joko luen tai kuuntelen sen tämän vuoden aikana. Ketun tyyli sekä ihastuttaa että oudoksuttaa lukijoita. Veikkaan että päädyn ensimmäiseen ryhmään. - LUETTU!

12. Colm Tóibín: Nora Webster. Rakastin kirjailijan molempia aikaisempia suomennoksia, Äitejä ja poikia ja Brooklynia. Luin monesta blogista että tästäkin teoksesta on pidetty paljon. Miehekkeenikin luki ja tykkäsi. Eli taas on tapaus, jonka lukematta jättämiseen ei ole mitään selitystä. - LUETTU!

Tässä siis osa alkaneen vuoden kirjoista. Viime vuonna sain läpikäytyä omaa hyllyäni peräti 25 kirjan verran, mutta enää siellä ei taida lukemattomia olla enää niin paljon. Tai siis jos en osta tai saa lisää... :)