Kakkososaan oli mukava laskeutua sisään, olihan moni hahmoista ja Harryn tausta ykkösosasta jo tuttu. Romaani tuo mukanaan uusiakin hahmoja, mm. Weasleyn sisarusparven ujon pikkusiskon Ginnyn, valelahjakkaan, rasittavan Gilderoy Lockhartin ja vessassa murjottavan Myrtin. Hyvin rakennettuja, mielenkiintoisia persoonia, joista jokainen jää mieleen.
Sama kuin ykkösenkin kanssa, meinasin jossakin kohtaa tarinan kiihkeimpien käänteiden pudota kärryiltä. Mutkia, taikoja, otuksia ja salaisuuksia alkoi olla tämän aikuisen aivoille jo liikaa. Yksityiskohtien runsaus on toisaalta ihanan viehättävää, toisaalta yllättävän raskasta. Ymmärrän silti täysin, miten Rowlingin rakentama maailma voi viedä täysin mukanaan! Pidän myös siitä, miten seikkailu rakentuu kuin eräänlainen dekkari: on mysteeri, on hyvikset joiden eteen kasataan esteitä, pahikset jotka saavat palkkansa ja arvaamaton loppuratkaisu.
Annoin Goodreadissa tälle osalle kolme tähteä viidestä ja tällä kertaa sanon, että voisin kokeilla vielä kolmattakin teosta. Sarjassa on niin paljon sympaattisuutta ja kiehtovia hahmoja, etten ihan ole vielä valmis jättämään tarinaa osaltani kesken. Sitä paitsi kevyenlainen luettava auttoi osaltaan pienehköön lukujumiin, josta olen kärsinyt koko kevään. Tällä kuittaan siis Helmetin haastekohdan 9.
9-vuotias sukulaistyttö oli perinpohjin järkyttynyt, kun kuuli etten ollut lukenut yhtäkään Harry Potteria koskaan, ikinä. Niinpä lupasin, että luen yhden teoksen vuoden 2018 aikana. Meillä oli puhetta kirjahaasteista ja eräänlainen haaste siis tämäkin. Kirjaa ei tarvinnut etsiä kaukaa, sillä olin siskolla muutaman päivän koiranvahtina ja hänen hyllystään löytyvät kaikki potterit. Lukaisin ensimmäisen osan sopivasti noiden parin päivän aikana.
Tiedän hyvin, että pottereita lukevat monet aikuiset(kin) ihmiset, mutta pidin silti tiukasti kiinni omasta, noin 15 vuotta vanhasta käsityksestäni, että kyseessä on lapsille suunnattua fantasiaa, joka ei voisi mitenkään kiinnostaa minua. Vaikka olen käynyt juuri siinä Oxfordin Christ Church Collegen salissa, jossa Potter-elokuvia on kuvattu. Mutta niin siinä vain kävi, että Viisasten kivi imaisi mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta.
Tässä on ihan turha käydä läpi, mitä kirjassa tapahtui - senhän tiesivät jo kaikki muut ennen minua. Alku oli siis todellakin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava, mutta täytyy sanoa, että kun Tylypahkassa harjoiteltiin huispausta tai hiivittiin salaa pitkin linnan käytäviä, en ihan olisi jaksanut kiinnittää huomiota kaikkiin lukuisiin yksityiskohtiin. Tarinan hahmot sen sijaan saivat sympatiani, Harryn epäoikeudenmukainen lapsuus, Hermionen lukuinto, terävät professorit, suojeleva Hagrid tai Neville-reppana.
Jaana Kaparin suomennoksiakin on kehuttu runsaasti alusta lähtien ja yhdyn niihin täysin. Lorujen, nimien ja termien viidakko on melkoinen savotta käännettäväksi, mutta Kaparin kieli taipuu ilmeisesti mihin tahansa! Olen tyytyväinen, että tiedän nyt edes jotain, kun joku viittaa puheessaan huispauksen sääntöihin tai viestejä kuljettaviin pöllöihin, mutta epäilen silti vahvasti, luenko toista potteria. Ehkä ensi vuonna :)
Haasteissa tämä sopii mainiosti Goodreadsin viikkoon 1: A book with the letters A, T & Y in the title. Helmetin haasteessa kuittaan tällä kohdan 29: Kirjassa on lohikäärme.
Komea valinta Helmetin haasteen 3. kohtaan! Potterit olivat klassikko jo syntyessään ja näköjään, 20 vuotta ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen, uudet lapset ja vähän vanhemmatkin lukijat tarttuvat kirjoihin. Tarina on timanttia ja taikamaailman yksityiskohdat mielikuvituksen juhlaa. Kirjasarja on pelastanut monen lapsen lukutaidon.
VastaaPoistaPotterien merkitys on todellakin suuri, monen ikäisille lukijoille :)
PoistaPotter on ihan huippuhahmo kirjallisuudessa. Kaparin käännökset ovat sulavaa ja velhomaista kieltä, ihailen. Uskon myös tuohon, että tarvittiin Harry Potter lasten ja nuorten kirjallisuuteen vahvistamaan lukutaitoa.
VastaaPoistaLukeminen oli tosiaankin - ja varmasti juuri Kaparin ansiosta - sulavaa. Potterit ovat tainneet antaa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen paljon. Ja miksei meille aikuisillekin :)
PoistaMinäkin aloitin Harry Potterit vasta viime vuonna suurien ennakkoluulojen saattelemana, mutta nyt jo kolme ensimmäistä osaa lukenut ja tänä vuonna jatkan, sillä koukutuin! :)
VastaaPoistaSe on jännä miten joskus ei innostu ollenkaan jostain mistä muut hehkuttavat. Sitten kun rohkenee kokeilla, se onkin menoa :)
PoistaMainio aloitus sarjalle tämä tosiaan on, mutta paranee entisestään etenkin kolmannesta osasta eteenpäin. <3 Haaveilen itse lukevani Potterit uusintakierroksena tänä vuonna, niistä lienee jokaisen saisi johonkin eri Helmet-haasteen kohtaan lisättyä. :) Ja onhan niissä kyllä oma taikansa, kirjaimellisesti. <3
VastaaPoistaJuuri kuulin kaveriltani, että alun jälkeen todellakin paranee, joten ehkä voisin jatkaakin jossain välissä. Se jää nähtäväksi :)
PoistaTäälläkin on yksi, joka luki Potterin vasta aikuisena. Ihanan taianomainen tarina!
VastaaPoistaEn siis olekaan ainoa ;)
PoistaHaa! :D Sinulle kävi siis ihan samalla tavoin kuin minulle: Joskus reilut kymmenen vuotta sitten yksi (aikuinen) ystäväni hämmästeli miten voi olla mahdollista, etten ollut lukenut ainuttakaan Potteria. Olin ylenkatsonut kirjoja ja ajatellut, ettei tuollainen lasten fantasiasarja voisi mitenkään olla minun juttuni. No, ystävän mieliksi lupauduin yrittämään ensimmäisen kirjan lukemista, ja sehän imaisi heti alusta lähtien niin mukaansa, että ahmaisin kolme ensimmäistä kirjaa ihan pienen ajan sisällä. Lukeminen jäi silloin siihen, mutta haaveilen että lukisin koko sarjan joskus vielä kokonaan alusta loppuun. :)
VastaaPoistaTämä kyseinen 9-vuotias ihmetteli, mistä edes keskustelen ihmisten kanssa kun en tunne Harry Potteria!? :DD
Poista