Ruotsin parhaaksi ja Pohjoismaiden parhaaksi rikosromaaniksi valittu - enkä ihmettele. Aloitin Greben jännärisarjan syksyllä sen toisesta osasta, Lemmikki, ja luin pian sen perään Horroksen. Uudenvuoden minireissua varten halusin junaan kätevää lukemista, joten päädyin BookBeatiin ja sieltä valitsin sarjan neljännen osan, Varjokuvat. Enää on siis lukematta aloitusosa, Kun jää pettää alta. Teokset ovat hyvin itsenäisiä, joten en usko, että ensimmäisen lukeminen tässä vaiheessa on mikään ongelma. Päinvastoin, on ihanaa, kun tietää että erinomaista luettavaa on tiedossa lisää!
Hyviä dekkarisarjoja ja -kirjailijoita on paljon, mutta Greben tuotannossa on jotain, mikä erottaa sen massasta. Niitä ei voi kutsua cozy crimeksi (jota nykyisin luen aika paljon), sillä tapaukset ovat varsin karmeita, eivätkä kuolemantapaukset jää yhteen. Poliisikunta kokee kovia, sillä murhien ratkominen liippaa heidän henkilökohtaistakin elämää läheltä. Varjokuvat rakentuu kiehtovalla tavalla: tarina alkaa vuodesta 1944 ja etenee vuoteen 2019, jolloin vihdoin ja viimein löytyy ratkaisu ja kytkös Ruotsia 1970- ja 1980-luvuilla ravistaneisiin rikoksiin.
Vuonna 1944 Elsie Svenss on rohkea nuori nainen, joka rikkoo normeja ja ryhtyy poliisiksi. Kovin kauan hän ei työtä pääse tekemään, sillä hän saa surmansa, kun köyhälistökorttelista löytyy lattiaan käsistä naulatun naisen ruumis. Elsien tytär saa kuulla biologisen äitinsä tarinan, ja opiskelee myös poliisiksi. Britt-Marie joutuu sovinistisen työyhteisön kampoihin 1970-luvulla, mutta ei anna periksi, vaan selvittää, onko Hornan murhaaja iskenyt uudestaan. Östertunan kaupungista löytyy nimittäin samalla tavalla surmattuja naisia.
Britt-Marie katoaa, eivätkä tutkimukset etene. 1980-luvulla etsivien avuksi saapuu nuori profiloija Hanne Lagerlind-Schön (jonka tapaamme sarjan muissakin osissa). Kaunis Hannekaan ei ole miesten ennakkoluulojen ulottumattomissa, mutta koska Ruotsin pääministeri Palme murhataan pian naisten jälkeen, eivät poliisien resurssit riitä pitkään, ja tapaukset unohtuvat jälleen kansioihin. Hannen apua kaivataan, kun Malin Brundin tovereineen ottaa tapaukset käsittelyyn vuonna 2019.
Vuosikymmenestä toiseen nuoret naiset saavat kokea työyhteisön paineen harteillaan. Heidän on todistettava, että ovat yhtä päteviä kuin miehet, ja että pystyvät samalla kasvattamaan perhettä ja hoitamaan kodin. Britt-Marie taistelee työtovereidensa lisäksi kotonaan epäluotettavan miehenhulttion kanssa, mutta onko Malinkaan vuonna 2019 täysin naisiin kohdistuvan epätasa-arvon ulottumattomissa? Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat jo pitkällä, mutta onko se kaikkien mieleen? Ovatko kaikki miehet hyväksyneet vahvojen naisten työn meidän kaikkien hyväksi?
Ajassa eteenpäin kulkemisessa ei sinänsä ole tietenkään mitään uutta, mutta Grebe puhaltaa rakenteeseen jotain raikasta ja toimivaa. Vuosikymmenten väliset kytkökset ovat liima, joka pitää tarinan kasassa ja uskottavana. Naisten kokema paine töissä ja kotona on kirjoitettu luontevalla tavalla, heistä jokaiseen on helppo samaistua. Ja vaikka kyseessä on kirjasarja, sen osat ovat hienolla tavalla kaikki omanlaisiaan ja toimivat täysin itsenäisinä, kuten alussa totesin. Sen sijaan että lukijaa puuduttaisi, teokset vain paranevat yksi toisensa jälkeen.
Myös näissä blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Tuijata ja Leena Lumi. Helmetin haasteessa vuoden ensimmäinen kirja menee kohtaan 1: Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa. Goodreadsin ATY-haasteessa se sopii kohtaan 27: A book with a charaster that can be found in the deck of cards. Erinomainen kirja myös Vahvat naiset -lukuhaasteeseen Instan puolella!
Tämä sarja paranee koko ajan.
VastaaPoistaSiltä vaikuttaa! :)
Poista