Camilla Grebe: Lemmikki

Camilla Grebe 2017. Ruotsinkielinen alkuteos Husdjuret. Suomentanut Sari Kumpulainen. Gummerus. Pokkarissa 504 s. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Laadukkaita dekkareita ja menestysjännäreitä on tarjolla niin valtavasti, että jopa tällaiset Lasiavain-palkinnon voittajat saattavat jäädä lukematta. Lemmikki on sekä Ruotsin (2017) että Pohjoismaiden (2018) parhaaksi palkittu rikosromaani ja Greben muutkin teokset ovat kahmineet kehuja. Minulle tämä oli hänen kirjoistaan ensimmäinen, mutta luen jatkossa varmasti lisää, sillä jotain massasta erottuvaa tässä todellakin oli.

Pienessä Ormbergin kylässä käynnistetään vuosia sitten löytyneen pikkulapsen murhatutkinta uudelleen ja pian sen jälkeen katoaa tutkimuksiin osallistunut poliisi Peter. Hänen puolisonsa Hanne on kärsinyt heikkenevästä muistista jo jonkin aikaa, eikä tällä ole mitään muistikuvia miehensä katoamisesta. Ormbergiin joutuu palaamaan myös Malin, nuori poliisi, joka olisi mieluiten jossakin muualla kuin tunkkaisessa kotikylässään.

Poliisia nopeammin totuuden jäljille pääsee 15-vuotias Jake, joka sattuu löytämään Hannen päiväkirjan. Jakella on omat salaisuutensa, jotka eivät saa paljastua ahdasmielisille paikallisille. Luonnonoikkuna itseään pitävää poikaa kiusataan, eikä hänellä ole kuin yksi ystävä. Pitkähiuksisen naisen ruumiin löydyttyä samaiselta Käärmekalliolta, josta lapsikin oli löytynyt, Jaken alkoholisoitunut isä pidätetään. Mikä yhteys lapsella ja naiselle on ja miksi he molemmat kuolivat Käärmekalliolla? 

Ormbergissa sijaitsee vastaanottokeskus, jota eivät kaikki hyväksy. Murhat nähdään mielellään pakolaisten tekoina, mutta onko mahdollista, että kyläläiset eivät näe kaikkea mitä heidän omissa kellareissaan tapahtuu? Naapurit ja uskolliset sukulaiset eivät ehkä olekaan sitä mitä heistä ajatellaan. Talvi tekee tuloaan ja pyryävä lumi peittää jäljet, Hannen muisti ei palaudu, eikä Jake uskalla palauttaa päiväkirjaa poliisille. 

Lemmikissä on käänteitä ja salaisuuksia, joiden jäljille pääsin jossain vaiheessa, mutta en liian aikaisin. Mielenkiinto säilyi ja mysteeri piti otteessaan. Muukalaisuuden teemaa sivutaan niin maahanmuuttajien kuin nuortenkin osalta. Näistä vahvemman roolin sai ehdottomasti sympaattinen Jake, vaikka Grebe itse kertoo jälkisanoissa kirjoittaneensa kirjan pakolaisvirtojen inspiroimana. Hentoinen Jake ottaa lopulta myös niskaotteen peloistaan ja on ratkaisevassa osassa murhien ratkaisussa. 

Romaani rakentuu luvuista, joissa vuorottelevat Jaken, Malinin ja Hannen minä-kerronta. Jaken ohella Malinin hahmo kasvaa tarinan myötä, mutta siinä missä Jaken hahmo herätti myötätuntoa, Malinin hahmossa alleviivautuu ainakin minulle hieman liian tuttu asenne. Se aiheuttaa kiusallisia tilanteita ja jotenkin ohentaa hänen hahmoaan, kunnes lopussa kaikki muuttuu ja asetelma keikahtaa täysin. Hannen muistisairaus tuo tutkintaan mielenkiintoista tuskastumista ja luo jännän suhteen naisen ja Jaken välille. Silti mietin hieman, onko teoksessa teemoja jopa liikaa.

Pienestä miinuksesta huolimatta Lemmikki on erittäin taitavasti kirjoitettu ja rakennettu rikosromaani, joka ei seilaa turhan tutuilla ja moneen otteeseen käytetyillä yksityiskohdilla, hahmoilla tai teemoilla. Kokonaisuus pysyy kasassa ja luminen Ormberg toimii näyttämönä erittäin hyvin. Lue lisää näistä blogeista: Kirsin Book Club, Luetut, Kirsin kirjanurkka ja Rakkaudesta kirjoihin.