Ian McEwan: Sovitus

Ian McEwan 2001. Englanninkielinen alkuteos Atonement. Suomentanut Juhani Lindholm. Otava 2002. Seven-pokkarissa 541 sivua. Oma ostos.


Hän oli anteeksiannon ulottumattomissa.

Rakastetun kirjailijan ehkäpä rakastetuin tai ainakin tunnetuin romaani, ja vasta nyt luin sen. Mutta eipä se lukukokemukseen vaikuta, onneksi. Romaanista tehtyä elokuvaakaan en ole nähnyt. Ehkäpä katson sen jonain päivänä!

Briony Tallis on 13-vuotias perheen kuopus, joka elää omassa mielikuvitusmaailmassaan ja kirjoittaa tarinoita. On kesän 1935 kuuma päivä, kun Briony odottaa isoveljensä saapumista kotikartanoon. Hän on kirjoittanut näytelmän, jonka hän aikoo ohjata ja toteuttaa serkkujensa kanssa. Päivään mahtuu paljon ja lopulta käy niin, että Briony päättää luopua näytelmästään. Ennen iltaa ja perheen yhteistä illallista ehtii tapahtua asioita, jotka Briony ymmärtää väärin. Väärinymmärryksillä ja taipumuksella melodramaattisuuteen on vaikutuksensa, joka yltää yli tulevien sotavuosien ja kaikkien läsnäolevien loppuelämän. Perhe hajoaa ja elämänikäiset suhteet sen mukana.

Mutta miten tehdä oikeutta niille muutoksille, joiden ansiosta hän vihdoinkin oli oikea kirjailija, ja samalla antaa hahmo kaoottisten vaikutelmien tulvalle ja hänen tuntemalleen inholle ja viehätykselle?

Briony huomaa itsekin olevansa siirtymävaiheessa lapsuudesta aikuisuuteen. Suojattua elämää viettänyt lapsi ei voinut vielä ymmärtää näkemäänsä, mutta aikuisuus saa hänet myöhemmin etsimään sovitusta. Iso osa romaanista sijoittuu toisen maailmansodan alkuvuosiin. Vauraan perheen tyttäret kouluttautuvat sairaanhoitajiksi, isosisko Cecilia tehdäkseen pesäeroa perheeseensä ja hänen jälkeensä Briony rankaistakseen itseään. Perheen siivoojan poika Robbie taistelee Ranskassa eikä elämä ole ehtinyt helpottua kolmen ja puolen vuoden vankeustuomion jälkeen.

Enempää en kirjan tapahtumista kerro, siltä varalta että on vielä joku, joka ei ole tätä lukenut. Sovitus on kertomus sattumanvaraisuudesta, syyllisyydestä, anteeksiannosta ja rakkaudesta. Se on toisaalta hirveän perinteistä englantilaista kirjallisuutta luokkaeroineen, kirjallisine viittauksineen ja kartanoineen, mutta Sovitus on myös sotaromaani ja rakkaustarina. Samalla se onnistuu koukuttamaan kuin paraskin trilleri.

Hän putosi omaan kuoppaansa, marssi itse rakentamaansa labyrnttiin ja oli liian nuori, liian kauhuissaan, liian miellyttämishaluinen kääntyäkseen takaisin kesken kaiken. --- Kun asia oli loppuun käsitelty, tuomio langetettu ja seurakunta hajaantunut, hän onnistui varjelemaan itseään siltä pitkälle teini-ikään saakka. Vaadittiin vain nuoruudelle ominaista raakaa unohtamista, tietentahtoista silmien sulkemista tosiasioilta. 

Ian McEwan kirjoittaa yhtä varmasti kuin aina, ja antaa tunnelman latautua, helteen paahtaa ja kiireen kasautua ennen kuin pudottaa pommin. Vuoden 1935 kohtalokasta päivää värittää ympäröivän luonnon hehku, särö arvokkaassa perintövaasissa, keittäjättären kiukku, punatukkaisten kaksospoikien koti-ikävä, yläluokkaisen äidin migreeni ja nousukasmaisen vieraan leukaperät. McEwanin teksti on tulvillaan herkullisia yksityiskohtia, joilla on kaikilla merkityksensä. Vastakohtana kesäiselle päivälle on Saksan hyökkäystä odottava Lontoo, jossa Briony opettelee vaihtamaan siteitä, pesemään eritteitä, keräämään yövirtsat ja sietämään ankaraa osastonhoitajaa. Täysin erilainen maailma on myös Pohjois-Ranska, jossa Robbie kävelee jalat rakoissa, sirpaleen haavoittamana ja yrittää löytää tien kanaalin yli janossa, jollaista ei osaa kuvitella. Näiden vuosien yksityiskohdat eivät ole herkullisia, mutta yhtä lailla merkityksellisiä.

Ihailen McEwanin teoksissa sitä, miten näennäisen rauhan alle mahtuu paljon painavia tunteita ja draamaa. Tarinoiden psykologinen lataus on voimakas, oli kyseessä syntymätön vauva, keski-ikäinen professori tai vaikkapa vakoilija, kaukana menneisyydessä tai nykyajan muutoksissa. Kirjailijan kyky sukeltaa hahmojensa sisään on uskomattoman taitavaa ja hänen tekstinsä on paikoin niin kamalan älykästä. Suurkiitokset tietysti myös suomentaja Juhani Lindholmille, joka välittää tämän kaiken yhtä hienolle suomen kielelle! Lue, mitä olen kirjoittanut teoksista Polte, Makeannälkä, Pähkinänkuori ja Lauantai.

Sovitus on luettu monissa blogeissa, joten tässä vain muutama Google-haun ensimmäinen: Luettua elämää, Leena Lumi, Järjellä ja tunteella sekä Nenä kirjassa. Helmetin lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 17: Kirjassa on kaksoset.