Elly Griffiths: Musta enkeli

Elly Griffiths 2018. Englanninkielinen alkuteos The Dark Angel. Suomentanut Anna Kangasmaa. Tammi 2021. 344 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Kymmenettä Ruth Galloway -sarjan teosta kehutaan kannessa yhdeksi sarjan parhaista. Täytyy myöntää, että jos kymmenes osa ei tunnu puuduttavalta, on se hyvin kirjoitettu. Ihan tasalaatuisia nämä Elly Griffithsin teokset eivät ole olleet, mutta ihanan koukuttavia siitä huolimatta. Arkeologi Ruth Gallowayn perhe-elämä, ystävät, rakkauselämä, työ ja seikkailut ovat tulleet hyvin tutuiksi. Odotan aina uusinta suomennosta kovasti, kirjaston varausjonot ovat pitkät ja kun kirjan saan, tuntuu kuin olisin lomalla ystävän kanssa.

Tällä kertaa työ vie Ruthin Italiaan saakka. Hänen kollegansa on törmännyt luihin, joiden tutkimiseen hän kaipaa kansainvälisesti menestyneen Ruthin apua. Arkeologi saa matkalle mukaansa tyttärensä Katen, ystävänsä Shonan ja tämän pienen pojan. Vastassa on komea Angelo, jonka isoisän taloon seurue majoitetaan. Pienessä, helteisessä kaupungissa on oma viehätyksensä ja Ruth pääsee tuulettamaan päätään. Hänen äitinsä on kuollut vastikään ja Katen isän, komisario Nelsonin perhe-elämän kiemurat ahdistavat Ruthiakin.

Italialaisessa kaupungissa on kuitenkin vuosisatoja vanhoja virtauksia, joiden kaiut kummittelevat ja vaikuttavat tunnelmaan. Iäkäs pappi tapetaan, naapurin isoisän luut löytyvät kirkkomaalta ja joku yrittää pelotella Ruthia lopettamaan tutkimukset. Pienen maanjäristyksen seurauksena Nelson pakkaa laukkunsa ja lentää ystävänsä Cathbadin kanssa tarkistamaan että Ruthilla ja Katella on kaikki kunnossa. Samaan aikaan Norfolkissa Nelsonin raskaana olevaa vaimoa Michellea tarkkaillaan kahdelta taholta. Nainen pääsee viettämään kahdenkeskistä aikaa heistä toisen kanssa, kun taas toinen aiheuttaa hälytyksen poliisilaitoksella asti. 

Virkistävää, että teos sijoittuu vaihteeksi ihan erilaisiin maisemiin, vaikka osa sarjan tunnelmaa ovat aina olleet Norfolkin karu rannikko ja marskimaat. Vanha pikkukaupunki ikiaikaisine asukkaineen, kirkkoineen, luineen ja salaisuuksineen luo erinomaiset puitteet rikoksille ja petoksille. Silti Ruthin ja Nelsonin omat salaisuudet ja rakkauden kiemurat ovat tämän teoksen pääosassa ja uskon, että se on myös se juttu, jota lukijat odottavat enemmän kuin historiallisia tarinoita. Nelson potee ankaraa syyllisyyttä siitä, ettei pysty olemaan yhtä aikaa läsnä molemmille perheilleen, eikä puolen valitseminen ole helppoa. Ruth tosin tekee siitä Nelsonille hieman helpompaa.

Henkilökaarti on näissä teoksissa varsin ihastuttava, etenkin jos on lukenut teoksia alusta lähtien. En tiedä, avautuuko esimerkiksi druidi Cathbadin erityislaatuisuus ja lämminhenkisyys lukijalle, jos hän ottaa käteensä minkä tahansa näistä dekkareista. Hieman päälleliimattua oli tällä kertaa se, että lopussa näkökulmaa pääsi avaamaan Nelsonin vanhin tytär Laura. Hänestä paljastuu nimittäin piirteitä, jotka eivät nyt tuntuneet minusta olennaisilta, mutta joista veikkaan että saamme kuulla seuraavissa osissa lisää. Ehkä niiden merkitys paljastuu myöhemmin. Ajankohtainen lisä tarinaan oli syyrilaispakolainen Samir, joka vilahtaa pienessä osassa Italiassa.

Kirjasta myös blogeissa Kirjasähkökäyrä, Luetut ja Kirjamuuri. Helmetin lukuhaasteessa laitan tämän rakkaan sarjan kohtaan 31: Kirjassa on jotain sinulle tärkeää. Goodreadsin haastekohdista osuvin on 13: A book about a woman in STEM. Seinäjoen kaupunginkirjaston paikoista kuittaan kohdan 1: kulkuvälineessä.

Tässä sarjan muut osat julkaisujärjestyksessä: Risteyskohdat, Januksen kivi, Jyrkänteen reunalla, Käärmeen kirous, Kadonneet ja kuolleet, Korppikuningas, Aavekentät, Siniviittainen nainen ja Maan alla.

Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet

Sally Rooney 2021. Englanninkielinen alkuteos Beautiful World, Where Are You. Suomentanut Cristina Sandu. Otava 2021. 319 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan. 

Irlantilainen Sally Rooney on ollut valtavan menestynyt esikoisteoksestaan Keskusteluja ystävien kesken lähtien. Kuvailin sitä postauksessani kovin kaksikymppiseksi ja pohdin silloin lämpenenkö romaanin hahmoille lainkaan. Pieniä ryppyjä välillämme kieltämättä olikin, mutta Rooneyn luontevaa ja soljuvaa kerrontaa oli pakko ihailla. Seuraavan teoksen katsoin televisiosta sarjana; Normaaleja ihmisiä oli upea, kerta kaikkiaan ihana sarja, ja kovasti kirjaystäväni kehuivat romaaniakin.

Kaunis maailma, missä olet jatkaa samantyyppisillä hahmoilla ja keskustelevalla tyylillä, mutta kuten kirjailija itse, hahmotkin ovat "kasvaneet" kolmikymppisiksi. Kovasti kirjailijaa itseään muistuttava Alice on kirjailijanurallaan maailmanmenestyksen kynnyksellä. Hänen ystävänsä Eileen junnaa paikoillaan sekä ihmissuhteissaan että työelämässä. Naisten välistä ystävyyttä, miehiä ja maailmaa puidaan perusteellisesti heidän välisessään sähköpostikirjeenvaihdossa ja lopuksi minilomalla Alicen luona pienessä rantakaupungissa.

Alkuasetelma on se, että Alice on päätynyt Tinder-treffeille varastomies Felixin kanssa. Tapaamisesta syntyy epätodennäköinen ystävyys, joka kehittyy pian suhteeksi. Samaan aikaan Eileen kärsii yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta Dublinissa, eikä tunnu löytävän tasapainoa suhteessaan lapsuudenystävänsä Simonin kanssa. On-off-suhde on kestänyt teini-iästä lähtien, molemminpuolinen tunneside on vahva, mutta kommunikointi ei toimi niin hyvin, että kumpikaan pystyisi kertomaan mitä oikeasti haluaa.

Naisten välinen kirjeenvaihto paljastaa tietyisti taustoja, kuten Alicen mielenterveysongelman tai Eileenin epävarmuuden ja suhteet perheenjäseniin, mutta kirjeissään ystävät pohtivat myös suhdettaan taiteeseen, filosofiaan ja uskontoon. Kirjeissä on paljon sukellusta pinnan alle, ikään kuin - näin itse kuvittelin tilanteen - kirjailija olisi itsekin tullut urallaan tai elämässään jonkinlaiseen taitekohtaan. Elämän tarkoitus tai tarkoituksettomuus leijuu kaiken yllä. Mielen päällä ovat myös parisuhteisiin liittyvät asiat, kuten vakiintuminen, lapset ja naimisiinmeno.

Sähköpostien välissä kerronta siirtyy vuorollaan joko Alicen tai Eileenin arkeen ja kohtaamisiin Felixin ja Simonin kanssa. Rooney on ehdottomasti parhaimmillaan dialogissa, joka on tarkkanäköistä, yllättävää, pisteliästä ja juuri sellaista, jota se epävarmoissa ja raastavissa tilanteissa vain voi olla. Hahmot osaavat käyttäytyä toisiaan kohtaan kauniin romanttisesti ja hellästi, mutta myös hyvin epäkypsällä ja provosoivalla tavalla, joka repii haavoja ja juuri syntyneitä siteitä. Kaunis maailma on ihan päähenkilöiden käden ulottuvilla, mutta jokin saa heidät perääntymään kerta toisensa jälkeen. Etenkin Eileenin ja Simonin välinen kommunikointi on niin sydäntä raastavaa, että välillä teki mieli huutaa tuskasta!

Pidin tästä romaanista ehdottomasti enemmän kuin esikoisesta. Kaunis maailma, missä olet on monin tavoin taitava, se on vetävä ja kiinnostava, mutta siinä on valitettavasti myös jonkinlaista tekosyvyyttä ja ehkä hieman päälleliimattuja teemoja, jotka ärsyttivät, mutta eivät yhtä paljon kuin esikoisteoksessa. Kolmekymppiset tulivat lähemmäksi kuin ne kaksikymppiset. Ja kuten jo sanoin, dialogi ja muutenkin hienosti soljuva kerronta olivat tekstissä parasta, jopa niin upeaa että sitä piti välillä pysähtyä ihmettelemään. Siitä iso kiitos myös taitavalle suomentajalle!

Kirjasta myös blogeissa Kirsin Book Club, Tuijata ja Mrs Carlsson lukee. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 42: Kirjassa asutaan kimppakämpässä. Goodreadsin haasteessa se sopii kohtaan 1: A book with a main character whose name starts with A. Seinäjoen kaupunginkirjaston haastetta varten käytän paikan koti (25).

Keith Stuart: Poikani Sam

Keith Stuart 2016. Englanninkielinen alkuteos A Boy Made of Blocks. Suomentanut Marja Luoma. Bazar 2017. 431 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Lukupiirikaveri valitsi luettavaksemme kirjan, johon en ole aikaisemmin törmännyt enkä usko, että olisin hoksannut sitä lukea ilman hänen ehdotustaan. Romaanin taustalla on kirjailijan lapsen autismidiagnoosi ja kirjailijan oma kiinnostus videopelejä kohtaan.

Videopeli Minecraft on yllättäen isää ja poikaa yhdistävä asia myös romaanissa. Alkuasetelma on se, että Alex muuttaa ystävänsä Danin vierashuoneeseen asumaan. Hänen vaimonsa on väsynyt Alexin tapaan vältellä tosiasioita ja heidän poikansa autismia. Sam kokee asiat eri tavalla, hän hermostuu metelistä ja rutiinien rikkomisesta, koirista ja usein syistä joita vanhemmat eivät ymmärrä. Hän on hieman ikäisiään jäljessä oppimisessa, mutta pelien myötä Alex löytää pojastaan lahjakkuutta ja innokkuutta, joka olisi saattanut muuten jäädä huomaamatta.

Sam ei ole mikään ongelma, hän on älykäs poika. Sam on minun kaunis poikani. Hän on hauska ja nokkela ja utelias ja yhdistelee asioita toisiinsa merkillisellä mutta samalla nerokkaalla tavalla. Hänen mielikuvituksensa on valtava polttouuni, jossa hän takoo merkityksiä siitä materiaalista, josta tämä metelin sekamelska koostuu. Miksen tajunnut sitä aikaisemmin?

Takkuiset kuukaudet Danin puhallettavalla patjalla, työttömänä ja perhettään ikävöiden kuluvat, eikä Alexilla ole mitään hajua tulevaisuudesta. Kun Samin kanssa pelaaminen alkaa, hän löytää elämäänsä uutta sisältöä. Rakkautta ei ole koskaan puuttunut, mutta isä vaan ei ole koskaan opetellut kommunikoimaan lapsensa kanssa, tai yrittänyt ymmärtää tämän tapaa hahmottaa maailmaa. Nyt siihen on aikaa. Samalla Alexilla on aikaa muistella lapsena kuollutta isoveljeään ja käsitellä kuolemaan liittyvää syyllisyyttä. Hänellä on paljon asioita, joita pitää työstää. Vierellä omia asioitaan työstävät myös hänen vaimonsa Judy, pikkusisko Emma ja ystäväperhe neljän lapsensa kanssa.

Pelin avulla myös pieni Sam oppii kohtaamaan haasteita, pelkojaan ja luottamaan ympäristöönsä. Ystäväperheiden lapset oppivat ottamaan hänen erityispiirteensä huomioon ja vähitellen koulussa alkaa sujua paremmin. Tarina huipentuu Lontoossa järjestettävään videopelitapahtumaan, jonne Sam haluaa kilpailemaan. Romaani on sekä isän että pojan kasvutarina, ja auttaa varmasti lukijaakin hahmottamaan jotain niistä moninaisista tavoista, kuinka autismi saattaa ilmetä ja millä tavalla autistisen lapsen ajatusmaailmaan saattaa päästä mukaan.

Alkuun melko melankolinen romaani muuttuu vähitellen lämminhenkisemmäksi ja toiveikkaaksi. Loppu on onnea ja toivoa täynnä, ihmisten välit korjaantuvat, vuosia kadoksissa olleita asioita löytyy ja Alex löytää uuden suunnan elämäänsä. Mukavaa luettavaa ja vaikka Minecraft-maailman rakentaminen oli minulle hieman puuduttavaa, silläkin on kokonaisuuden kannalta suuri merkitys. Loppua kohden romaani oli makuuni myös hieman turhankin ennalta-arvattava ja siirappinen, mutta silti kokonaisuus on kaunis ja sellainen kuin pitää ollakin.

Kirja on huomattu myös blogeissa Luetut kirjat, Mummo matkalla ja Sagan uudet silmukat. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 18: Kirjan on kirjoittanut toimittaja. Goodreadsin vuosihaasteessa sopiva kohta on 45: A book related to a game, ja Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaasteeseen tästä löytyy paikka 18: kisoissa.

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu

Charlotte McConaghy 2020. Englanninkielinen alkuteos Migrations. Suomentanut Sari Karhulahti. WSOY 2021. 345 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Frannyllä on aina ollut taipumus lähteä kävelemään, kadota hetkeksi, olla liikkeessä. Hän rakastaa myös merta ja ui päivittäin, mutta jostain syystä hän kokee syvää häpeää ja tuntee, ettei osaa olla maailmassa. Hän kokee myös juurettomuutta ja palaa siksi Galwayhin etsimään äitiään. Muuttaako yllättävä rakastumineen Nialliin, sitoutuminen toiseen ihmiseen Frannyn mielenmaisemaa, vai onko hänen jälleen lähdettävä?

Kaksitoista vuotta myöhemmin Franny löytää Pohjois-Amerikasta laivan ja miehistön, joiden mukana hän aloittaa vaivalloisen matkan kohti Etelämannerta, sinne missä lapintiirat käyvät kääntymässä joka vuosi. Maailmasta ovat kadonneet lähes kaikki suuret nisäkkäät ja linnut. Muutama kalastusalus sinnittelee vielä, mutta kalaakaan ei juuri ole. Seuratessaan viimeisten lapintiirojen muuttomatkaa Franny antaa laivan kapteenille Ennisille mahdollisuuden viimeiseen suureen kalasaaliiseen, mutta samalla hän toteuttaa myös Niallin toiveen.

Tämän retken jälkeen ei kuitenkaan tule enää uusia, tämän retken jälkeen en enää tutki meriä. Ja ehkä siksi rauha täyttää minut. Elämäni on ollut muuttomatka, jolla ei ole ollut päämäärää ja joka on siis ollut mieltä vailla. Olen lähtenyt liikkeelle yhä uudelleen ilman syytä, vain liikkumisen takia, ja sydämeni on särkynyt siksi lukemattomia kertoja. On helpottavaa, että minulla on vihdoinkin tavoite.

Teoksen alkuperäinen nimi Migrations viittaa sekä muuttolintujen että Frannyn liikkeisiin ja tapaan olla, kun taas suomennos kertoo enemmän siitä dystooppisesta maailmasta, jossa he elävät. Eläinkato on surullista ja järkyttävää, ja on toinen kirjan teemoista, joka tekee tarinasta epätoivoisen ja raskaan. Katoa korostavat ihmisten väliset jännitteet, kuten Frannyn kohtaaminen anopin häkkilintujen luona, tai hänen suhteensa kalastajiin, jotka ovat menettämässä elinkeinonsa. Toinen tarinaa painava teema on Frannyn raskas mieli, syyllisyys ja levottomuus. Hänen menneisyydestään paljastuu vähitellen lisää asioita, jotka selittävät pakonomaista matkaa, kuristavia yöunia ja kyvyttömyyttä saada otetta elämästä.

Auringon laskiessa kullanhohtoisena se kohoaa kannelta ja jää leijailemaan paikoilleen. Tunnustelee tuulta tai kenties nälkänsä pakottavuutta tai viettinsä väkevyyttä. Niin tai näin, lopputulos on sille mieleen, ja se räpäyttää siipiään kerran ja liihottelee vaivattomasta yhä ylemmäs kuin olisi vapaa maan kahleista.

Kauniita yksityiskohtia romaaniin tuovat herkkä kerronta ja tietysti linnut, mutta myös ihmisten väliset siteet. Niallin ja Frannyn välinen rakkaus on poikkeuksellista ja luo toivoa. Toivoa tarinaan tuo myös Frannyn ja kalastusaluksen miehistön välille hiljalleen syvenevä yhteys, periksiantamattomuus ja luottamus, joka vie yhteenotoista, väkivallasta ja myrskyistä huolimatta Frannyn ja Ennisin lopulta sinne, missä on vielä satoja lapintiiroja.

Maailmalla menestynyt teos rinnastuu omassa mielessäni ihan ensimmäiseksi Maja Lunden trilogian teoksiin Mehiläisten historia, Sininen ja Viimeiset. Blogiarkistosta nostin tähän myös nämä niinikään lähitulevaisuuteen sijoittuvat, luontokatoa käsittelevät teokset: Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät, Johanna Sinisalon Enkelten verta ja Emma Puikkosen Lupaus.

Kirjasta myös blogeissa Kirjaluotsi, Kirjakaapin kummitus ja Raijan kirjareppu. Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 35: Kirjassa on oikeudenkäynti. Goodreadsin haasteessa tämä sopii kohtaan 27: Two books with the same word in the title. Seinäjoen kaupunginkirjaston paikkahaasteeseen tästä löytyy 16: Kartano. Pohjoisesta lukuhaasteesta kuittaan kohdan 25: Kirja käsittelee tasa-arvoa.