Elly Griffiths 2011. Englanninkielinen alkuteos The House at Sea's End. Suomentanut Anna Lönnroth. Tammi 2018. 348 sivua.
Jyrkänteen reunalla keikkuu vanha komea talo, joka odottaa milloin merivirrat ja eroosio vievät sen mukanaan, kuten jo niin monen pihan ja rakennuksen samalta rannikolta. Ranta ja sen asukkaat muistavat vielä toisen maailmansodan alun ja saksalaisten mahdollisen miehityksen. Kodinturvajoukot tekivät jotain, mikä paljastuu vasta, kun arkeologi Ruth Galloway työkavereineen löytää kivikon suojasta kuusi nuoren miehen ruumista. Pian tämän jälkeen kaksi iäkästä vanhusta kuolee ja komisario Nelson alkaa yhdistellä tapahtumia toisiinsa.
Niinhän siinä kävi, että tämän Ruth Galloway -sarjan kanssa on vain pakko jatkaa eteenpäin. Tässä kolmannessa osassa arkeologia ei varsinaisesti ole niin vahvassa roolissa kuin aiemmissa kahdessa teoksessa, mutta Ruthin asiantuntemusta tarvitaan. Argeologian sijaan Jyrkänteen reunalla pureutuu historiaan, jonka vielä
muutamat muistavat ja haluavatkin että totuus paljastuu. Se ei
kuitenkaan ole kaikkien patrioottien mieleen, mikä aiheuttaa vaaraa ja
jännittäviä tilanteita nousuveden rynniessä kivikkoisella rannikolla.
Toisen maailmansodan lisäksi tarinaan on tuotu lisukkeeksi Jugoslavian
sodan raakuudet ajalta jolloin Ruth oli vasta opiskelija ja osallistui
joukkohaudoissa olevien ruumiiden tunnistamiseen ystävänsä Tatjanan
kanssa. Nyt vuosia myöhemmin Tatjana saapuu Ruthin luokse kylään, ja
vanhat salaisuudet muistuvat mieleen.
Rikoskomisario Nelson ei pysty olemaan ajattelematta Ruthia ja tämän pientä tyttövauvaa. Tarina siis etenee silläkin saralla, mikä onkin aivan välttämättömyys! Eräs synkkä ja myrskyinen yö saattaa muitakin ihastuksia yhteen. Täytyy kuitenkin heti sanoa, ettei kyseessä mikään romanttinen jännäri ole. Onneksi. Niin Ruth kuin Nelsonkin ovat ihanan jalat maassa -tyyppejä, kyynisiä ja varovaisia romantiikan suhteen, ja asettavat työnsä etusijalle. Ruth on monen mielestä pätevä, asiantunteva, suorastaan sankari, mutta itse hän näkee itsessään vain ylipainon, säkkimäisen mukavat vaatteet ja rapistuvan kunnon. Epävarmuus tekee hänestä ihanan tavallisen ja samaistuttavan hahmon. Kirjassa on muitakin hyvin rakennettuja hahmoja, jotka teosten myötä ikään kuin kiinnittyvät sarjaan yhä paremmin. Hahmojen, poliisityön ja historian lisäksi tätä sarjaa leimaa alueen erityispiirteet, kuten Norfolkin karu rannikko, armoton meri ja epämukava ilmasto, aavemaiset marskimaat joiden läheisyydessä Ruthin pieni mökki sijaitsee, sekä tietysti nurkkakuntaiset kylät.
Sarjan neljäs osa onkin jo varauksessa! Helmetin lukuhaasteessa tämä kirja sopii kohtaan 23: Kirjassa on meri. Goodreadsin haasteessa kuittaan kohdan 52: Julkaista (suomeksi) tänä vuonna. Kirjasta ovat kirjoittaneet myös Kirsin kirjanurkka ja Yöpöydän kirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti