Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent. 2014. Lukija aamujunassa. Le Liseur du 6h27. Suomentanut Kira Poutanen. Tammi (2015). 189 sivua. 

"Joka ilta kerron päivästäni kultakalalleni, työni kuvottaa minua niin paljon, että välillä en tee muuta kuin oksennan, ja kaiken kukkuraksi olen ihastumassa tyttöön, jota en ole koskaan nähnyt."

Guylain rakastaa kirjoja, mutta valitettavasti hänen työnään on käynnistää valtava Kone, joka teurastaa myymättä jääneitä tai muuten kodittomia kirjoja ja muuttaa ne massaksi, jota käytetään taas uusien kirjojen tekoon. Guylain on huomaamaton, hiljainen nuorimies, jonka elämässä ei tapahdu kovin paljon. Hänen ainoat ystävänsä ovat Giuseppe, rampa mies, joka on menettänyt jalkansa siivotessaan Konetta ja joka etsii jalkojaan saman päivän massasta tehdyistä teoksista. Sekä ylväs Yvon, laitoksen vartija, joka rakastaa vanhaa näytelmäkirjallisuutta ja pystyy puhumaan vain aleksandriinimitassa.

Guylain saa pelastettua Koneen uumenista silloin tällöin yksittäisiä sivuja, jotka hän ottaa talteen ja joita hän lukee aamujunassa matkalla töihin. Näin hän antaa elämän edes pienelle osalle siitä, jota hänen on määrä tuhota. "Kaikille vaunussa oleville matkustajille Guylain oli lukija, se outo tyyppi, joka luki joka arkipäivä kuuluvalla ja selkeällä äänellä kansiostaan esiin vedettyjä kirjan sivuja. Ne olivat otteita kirjoista, joilla ei ollut mitään tekemistä toistensa kanssa."

Eräänä päivänä Guylain löytää junasta muistitikun, joka sisältää päiväkirjamaisia otteita nuoren naisen elämästä. Guylain ja Giuseppe alkavat tekstien avulla selvittää, kuka on tämä ihastuttava Julie, jonka ajatuksiin Guylainin on niin helppo yhtyä. Kuten muutkin kirjan hahmot, myös Julie on satumaisen outo: taitavasti kirjoittava ostoskeskuksen vessasiivooja, joka keräilee tätinsä elämänohjeita "Tätismi nro 3: Vessassa valta on aina sillä, jolla on paperi".

Jos muistatte ranskalaisen romanttisen elokuvan Amélie ja piditte siitä, ihastutte myös tähän pieneen kirjaan. Niistä löytyy paljon samaa: satumaista salaperäisyyttä, tylsän arjen kauniita yksityiskohtia, melankoliaa, lempeitä hahmoja ja hirviöitä. Tässä nostetaan lisäksi kaiken keskelle se tärkein asia: kirjallisuus.

Didierlaurentin tavassa kirjoittaa on jotain, mikä saa hymyilemään. Myös hahmot tekevät sen, vaikka yksinäisyys onkin teoksen keskeisiä teemoja. Tarinassa on hieman höpsöä pintaa, muttei pelkästään, vaan se tuo näkyväksi merkille pantavia asioita, kuten ihmisiä, joita emme yleensä huomaa, mutta joita ilman emme pärjäisi.

Teoksesta paistaa läpi se, että kirjailija on tehnyt uraa pääosin novellien parissa. Lukija aamujunassa on hänen ensimmäinen romaaninsa, ja sekin hyvin lyhyt. Tarina on kuitenkin juuri niin pieni ja suloinen, ettei se kaipaa enempää. Blogeista Kirjainten virrassa, Reader, why did I marry him? ja Kirjakaapin kummitus voi lukea, mitä mieltä muut ovat olleet. Teos oli lukupiirissämme tänään käsittelyssä, ja kuten asiaan kuuluu, kaikki eivät olleet ihastuneita, mutta paljon samaa olimme siitä kaikki löytäneet.