Saisio on ollut pitkään yksi äitini kirjahyllyn vakionimistä. Jostain selittämättömästä syystä luin itse Saisiota ensimmäisen kerran vasta tämän vuoden syksyllä, kun Mies, ja hänen asiansa alkoi kiinnostaa ja näin Saision sekä Turun että Helsingin kirjamessuilla. Monipuolisen kulttuurivaikuttajan ajatustyö on aikaisemmin minulle tuttua vain teatterista ja sitä kautta arvostan häntä kovasti. Viime viikonlopun novellimaratoniin otin sitten mukaan tämän Signaalin ja se oli menoa. Piti ihan jarrutella, että ehtisin lukea vuorokauden aikana muidenkin novelleja.
Saision tekstiä on helppo lukea. Jotenkin se sopii minun aivoilleni kamalan hyvin. Siitä on riisuttu kaikki turha, sanoja on tasan tarvittava määrä. Ne ovat kuitenkin juuri oikeassa järjestyksessä, sillä niistä saa paljon irti. Signaali on saanut ymmärtääkseni lähtölaukauksen kirjoittajalle vaikeasta vuodesta, jonka aikana hän koki menetyksiä ja sairasteli paljon. Novellit heijastelevat näitä kipuja, mutta paljon muutakin. Teksti on elämän havainnointia useista vinkkeleistä. Saisio kirjoittaa novelleja äidin, elämäntoverin, naapurin, kunniatohtorin, isoäidin, potilaan tai vaikkapa ammattinsa näkökulmasta. Minä-muotoinen kerronta tuntuu ajoittain hyvinkin henkilökohtaiselta, mutta samaan aikaan se on tunnistettavaa ja yleistä. Niin monissa kohdin ajattelin, että juuri näin, näinhän tämä menee, sanoitpa osuvasti! Ihanaa! Saisio pukee sanoiksi elämän kummallisuuksia älykkään rennolla, tarvittaessa kapinallisella ja aina ihailtavan itseironisella tavalla. Älkää kysykö mistä minä näitä tietoja saan.
Novelleissa on laaja tunneskaala. On ihastumista, raivoa, ärtymystä, pettymystä, mitä milloinkin. Itse teksti on kuitenkin virkistävän lakonista ja vähäeleistä. Se hyödyntää vapaata assosiaatiota niin kuin ajatuskin. Kullakin novellilla on oma itsenäinen teemansa tai tarinansa, mutta se ei estä niitä karkaamasta aiheesta. Myös kirjoittajan muistiin kannattaa suhtautua varauksella ja hän kysyy itsekin, voiko omasta elämästään muistaa mitään oikein.
Tarina vuotaa kuin seula, ei haittaa. Jatketaan.
Mitähän varten mitä tällaisia kirjoitan?
Ai niin.
Novellikokoelmaa on luettu paljon, linkitän tähän ystävieni Elinan ja Sarin postaukset. Osallistun tällä tietysti Novellihaasteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti