18.9.2017

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

Selja Ahava 2017. Ennen kuin mieheni katoaa. Gummerus. 229 sivua.

Selja Ahavan tuore romaani on saanut runsaahkosti huomiota ilmestyttyään, ja monesta syystä. Kirjan teema ja tarina ovat kirjoittajalle omakohtaisia ja varsin tuoreita. Transsukupuolisuus kirjallisuudessa on myös sinänsä melko ajankohtainen ja tuore ilmiö. Uskon, että moni myös ehti jo odottaa, milloin Ahava julkaisee lisää, sillä hänen edellinen teoksensa, kaunis ja pidetty Taivaalta tippuvat asiat ylsi Finlandia-ehdokkaaksi asti.

Puolison transsukupuolisuus tulee kirjan minä-kertojalle yllätyksenä, eikä teos keskitykään transsukupuolisuuteen sinänsä, vaan kertojan, parisuhteen toisen osapuolen, tunteisiin. Miltä tuntuu, kun kymmenen yhteisen vuoden jälkeen puolisosta paljastuu ominaisuus, joka mullistaa maailman?

Kertoja kuvaa, kuinka hän joutuu seuraamaan puolisonsa muutosta, tämän varovaista innostusta, uuden löytämistä ja uuden olemuksen rakentumista. Samalla viereltä katoaa se mies, jota hän rakastaa. Tilalle kasvaa vieras nainen. Viimeiseen asti kertoja yrittää muistaa miehensä ihon, sen yksityiskohdat, kosketuksen, tuoksut, äänet ja rajat ennen kuin ne vähitellen katoavat. Nainen haluaisi ruumiin haudattavaksi, paikan jossa surra menetystä, mutta sellaista hän ei saa. Hän sinnittelee puolisonsa rinnalla, he kertovat muutoksesta yhdessä kaikille, hän auttaa vaateostoksilla, mutta peilistä näkyy mustat silmänaluset ja itkun turvottamat silmät.

Omakohtaisen menetyksen rinnalle nousee allegorinen kuva Kolumbuksesta ja tämän matkasta kohti Intiaa, kartan hahmottamisesta ja uudelleen piirtämisestä, löytämisen ilosta ja oman maailman hajoamisesta. Miten on mahdollista nimetä uusia alueita, suunnata varmana eteenpäin, kun on koko ajan ollutkin väärässä maanosassa? Mikä kaikki hänen miehessään oli totta?

Teoksen keskiössä on siis kertoja ja hänen surunsa muutoksen ja eron lähestyessä, kirjailijalle omakohtainen tragedia. Vähemmän huomiota saa se toinen, se muutosta tarvitseva ja siihen lähtevä puoliso, joka on piilotellut sukupuolisuuttaan neljäkymmentä vuotta. Hänen historiaansa avataan hieman, hänen kokemuksiinsa viitataan vain vähän. Ulostulo on ollut varmasti hänelle valtavan suuri, pelottava ja mullistava asia, mutta sitä ei teoksessa käsitellä. Näkökulma on täysin kertojan, ja siinä kirjailija on valinnut puolen, jota ihan kaikki lukijat eivät purematta niele.

Ahavan teos on kipeä ja rankka, ja sai ainakin minut kyynelehtimään, pohtimaan omia parisuhteitani, eroja ja rakkautta. Vaikka teksti on nidottu varsin väljäksi ja sen lukeminen on hurmaavan jouhevaa, en pystynyt ahmimaan sitä kerralla. Ihon alle ja sydänalaan pureutuva teksti pakotti etenemään hitaasti. Kieli on luonnollista eikä yritä yhtään liikaa. Silti se onnistuu olemaan kipeän kaunista ja surullisessa suorasanaisuudessaan ankaran toteavaa, brutaaliakin. Teksti huutaa kaipuuta, tuskaa ja menetystä. Tällä kertaa en kirjoita tämän enempää, mutta lisää arvioita löytyy vaikkapa Kirsiltä, Tuijalta, Ompulta ja Lauralta.

10 kommenttia:

  1. Hieno ja kaunis kirja, niin henkilökohtainen ja koskettava.

    VastaaPoista
  2. Suru on kerrottu tässä hyvin todentuntuisesti ja Kolumbuksen tarina rinnastuu uuteen tilanteeseen onnistuneesti.Saatoin kuulla hänen laivansa natinan Atlantin tyrskyissä, matkalla kohti uutta mannerta. Teksti tosiaankin huutaa kaipuuta ja avuttomuutta uuden totuuden edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin kovasti noista Kolumbus-osista joissa jo pelkästään miehen nimen kirjoitusasulla spekulointi rinnastui tuntemattoman käsittelyyn.

      Poista
  3. Juuri näin minäkin koin. Hieno bloggaus koskettavasta kirjasta.

    VastaaPoista
  4. Eikö olisi ollut rajojen ylitystä kuvitella tietävänsä puolison tuntoja prosessissa? Tämä oli kertojan surutyötä, irtipäästämistä rakkaussuhteesta, johon hänet oli "huijattu", ei toisen osapuolen tilitystä. (Minusta oli törkeää olla kertomatta tulevalle puolisolleen sukupuoli-identiteettikipuilusta, jonka oli tiennyt aina. Puoliso ei saanut päättää, että haluaako hän lähteä suhteeseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, surutyönä minäkin tätä luin ja myötäelin hyvin vahvasti. Olen kuitenkin huomannut monien lukijoiden tuohtuneen siitä ettei puolison ääni päässyt esille. Kirjailijalla on kuitenkin ollut omat syynsä näkökulmaan.

      Poista
  5. Minusta tämä on hyvin kaunis romaani.

    Olen yllättynyt siitä, miten monet ovat keskittyneet tämän kirjan kohdalla ulkokirjallisin asioihin. Oman blogini kommenttikeskustelussa oli henkilöitä, jotka kirjaa lukematta "tiesivät", että nyt sorretaan transihmisiä. En olisi arvannut, että joku voi ajatella näin.
    Käyn nyt lukemassa kaikki postaukset tästä kirjasta ymmärtääkseni, mitä tällä transsorrolla oikein tarkoitetaan.
    Jos sellaista etsitään tästä kirjasta, niin haukutaan väärää puuta.
    Minäkertojan näkökulma on hyväksytty ennen monissa teoksissa, mutta ei tässä.

    Luin juuri Ahavan aiemman romaanin Taivaalta tippuvat asiat - upea kirja, ja todentotta Ennen kuin mieheni katoaa -romaanissa on juuri se tilanne, taivaalta tippuu järkytys, jonka jälkeen mikään ei ole enää samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surun ja kriisin läpikäymistä, juuri niin.

      Poista