Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär

Indrek Hargla 2011. Vironkielinen alkuteos Apteeker Melchior ja timuka tütar. Suomentanut Jouko Vanhanen. Moreeni 2013.

Indrek Harglan Apteekkari Melchior -sarja vie lukijan 1400-luvun Tallinnaan. Sarjan kolmannessa osassa eletään vuotta 1422. Kaupunkiin saapuu Saksasta kisälli, joka saa kivestä päähänsä ja menettää muistinsa. Tapauksen ainoa todistaja on pyövelin tytär Wikebe, joka muiden lailla menettää sydämensä salaperäiselle saksalaiselle. Apteekkari Melchior ryhtyy selvittämään Steffenin henkilöllisyyttä ja tappoyritystä sekä arvoitusta, joka piiloutuu nuorukaisen taskuista löytyneisiin suttuisiin kirjeisiin. Onhan Melchior juuri se, joka tuntee ihmisruumiin ja joka osaa auttaa Steffenin hoidossa.

Melchiorin tutkimukset vievät petosten maailmaan. On kirjuri, joka tekee kaikkensa jottei hänen isäntänsä kauppias Werdynchusen ottaisi uutta kisälliä. On kauppiaan vaimo, jo kolmannessa avioliitossaan, ahne rahan ja vallan perään, jonka kauneus saa miehet sekaisin. Heidän salaisessa pelipöydässään kokoontuvat mustapäät, dominikaanisen luostarin veljet, saksalainen ritari, Raaseporin kastellaani, oikeusvouti ja menestyneet kauppiaat kisällineen. Kortinpeluu ja nopanheitto auttavat lopulta Melchioria selvittämään mysteerin ja motiivit.

Pyövelin tytär on kiehtovaa ajankuvaa ja sukeltaa menneeseen hyvin perusteellisella tavalla. Hargla käy romaanissaan läpi muun muassa silloista oikeuskäytäntöä, lääketieteen tuntemusta, aluepolitiikkaa, Hansa-kaupunkien välisiä kauppasuhteita, katolisen uskon moninaisia pyhimyksiä, Pyhän Augustinuksen ajatuksia, ja tutuksi tulevat myös monet paikalliset ammatit, kuten sepät, jonglöörit tai vaikkapa pyöveli itse. Romaania kannattaa lukea nimenomaan historiallisena pakkauksena, sillä sen eteen kirjailijan on täytynyt nähdä hirmuisesti vaivaa ja lukiessa on todellakin olo, että on syvällä keskiajan Tallinnassa, joka vauraana kaupunkina on poikennut suuresti pohjoisesta naapuristaan.

Toisaalta historiallista faktaa kirja pursuaa niinkin paljon, että kaikkea tuntui olevan mahdoton sisäistää. Hyvin mielenkiintoista, mutta kuitenkin täytyy sanoa, että laajalti rönsyilevä tyyli ei ihan pystynyt pitämään otteessaan, sillä varsinkin loppua kohti olin jo kadottaa sen kuuluisan punaisen langan. Lisäksi teoksen kielessä oli sellaisia aikamuotoihin liittyviä ratkaisuja, jotka pistivät häiritsevästi silmään ja jättivät hieman viimeistelemättömän kuvan. Apteekkari Melcior kokosi lopuksi kaiken yhteen kuin Miss Marple konsanaan, mutta olisin toivonut, että olisin pystynyt itsekin päättelemään jotain jo ennen sitä. Sellaista nautintoa tämä rikosromaani ei minulle suonut, mutta ehkä jonkun toisen lukijan pää kestää kaikki yksityiskohdat. Runsautta kevensi paikoin pieni annos romantiikkaa, peitetyt tunteet ja salaiset katseet, ronski kylvettäjä ja mustasukkaisuus. Uskon, että Apteekkari Melchior -sarja lumoaa monet, mutta minä en sen pariin taida palata :)

Valitsin kirjan Helmet-haasteen kohtaan 8: Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Juttua teoksesta löytyy myös blogista Nenä kirjassa.