29.6.2021

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Johannes Anyuru 2017. Ruotsinkielinen alkuteos De kommer att drunkna i sina mödrars tårar. Suomentanut Outi Menna. S&S 2018. Lainasin kirjastosta.

Jopas oli vaikuttava teos! Tuntuu vaikealta päättää, mistä aloittaa kirjoittaminen, sillä tätä kirjaa ei ihan lyhyesti pysty kuvailemaan. Mutta aloitetaan nyt vaikkapa siitä, kun kolme pommiliiveihin pukeutunutta muslimitaustaista nuorta hyökkää ruotsalaiseen kirjakauppaan. Yksi heistä on romaanin päähenkilö, nuori nainen, joka kuvaa tapahtumat kännykällään. Hänellä on tunne, että hän on nähnyt kuvaamansa ennenkin. Se mistä hän on kotoisin, ei ole oikeasti se paikka josta hän on kotoisin. Naisen sisällä risteilee kaksi taustaa, kaksi historiaa, joilla molemmilla on yhteys Daeshiin - Isisiin - mutta eri tavoin.

Pian pommi-iskun jälkeen tarinan kirjoittava kirjailija tapaa tytön tämän omasta toiveesta. Vähitellen tyttö avautuu kirjailijalle, muistaa enemmän ja enemmän viidentoista vuoden päässä tapahtuvasta ajasta - tulevaisuudesta. Sillä sieltä hän on kotoisin. Siellä elää tyttö, jonka Ruotsi - kotimaa - on päättänyt vahvasti muslimienvastaisesta politiikasta. Tulevaisuuden Ruotsissa on asuinalue, jonne säilötään muslimeja erilaisin turvallisuusluokituksin. Ja tämän alati pahenevan kauheuden taustalla on tuo kirjakaupan pommi-isku, johon tyttö on viisitoista vuotta aikaisemmin osallistunut.

--- eivätkö tytön tekstit nimenomaan tehneet juuri sitä: keskustelleet sen maailman kanssa, joka oli ollut hänelle julmaakin julmempi.

Mikä on tytön rooli missäkin vaiheessa ja miksi hänen sisällään on kaksi eri ajassa kulkevaa persoonaa? Hänellä ja kirjailijalla on siitä monta teoriaa, eikä tyttö ole välttämättä ainoa jonka persoonaa Daesh on manipuloinut. Tytön ristiriitaiset muistot, vain hänen näkemänsä mustat yöperhoset, kesällä Brysseliin lankeava lumisade ja kahdessa ajassa kulkeva kerronta tuovat romaaniin ripauksen magiikkaa ja tietysti dystopiaa. Tuo synkkä tulevaisuudenkuva on kuitenkin kaiken keskiössä ja romaanin pelottavien viesti - se miten siltä voisi välttyä, miten välttää ihmisten lisääntyvä julmuus, miten pitää toivoa yllä, ettei Ruotsi muutu muslimeille mahdottomaksi paikaksi elää ja asua.

Olin muslini, ja niinä vuosina aloin uskoa, että se teki minusta Ruotsissa hirviön.

Tiedän ettet halua uskoa, että tällaista voisi tapahtua maassa, jossa elät lapsesi kanssa. Eivät minunkaan vanhempani halunneet. 

Tunsin usein romaania lukiessani jonkinlaista surun ja pelon sekoitusta, hennosti sitä samaa mitä kirjan hahmotkin kokevat. Kirjan tarina on haikean kaunis ja Anyuru teksti on merkityksiä täynnä. Sen tapahtumat ovat pöyristyttäviä ja karmeita, mitään ei kaunistella mutta missään ei myöskään vellota. Kerronta on toisaalta suorasukaista, mutta yksityiskohdissa pysähdytään kauneuteen, ihmisiin, kosketukseen, uskoon, rakkauteen ja sukupolvien välisiin siteisiin. Pahojen asioiden keskellä muistetaan perinteet, kirjallisuus, lasten leikit tai tasa-arvon merkitys.

Anyurun teksti yhdistelee hauskalla tavalla arabinuorille - ja ilmeisesti osin juutalaisillekin - tuttuja sanoja, jotka avautuvat lukijalle kun vain malttaa hetken. Väliin sujautetaan myös islamilaisia fraaseja, sillä usko on alati läsnä niin hyvässä kuin pahassakin. Tällaiset kielelliset yksityiskohdat tekevät tekstistä mukavaa lukea, väliin tekee mieli lukea sitä ääneenkin. Kiitos siitä Outi Mennalle, joka on välittänyt kielellisesti kirjavan kokonaisuuden uskomattoman taitavasti suomeksi.

Tässä on kirjallisuutta joka opettaa maailmasta lisää, kuten islaminuskosta tai Daeshiin lähtemisen taustoista, ja sitä kautta opettaa katsomaan maailmaa monipuolisemmin. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia. Jännällä tavalla kirjan tapahtumat pelottavat - ne ovat täysin mahdollisia jo lähitulevaisuudessa - mutta samalla se antaa myös lohtua ja uskoa siihen ettei kannata antaa periksi. Anyurun luoma tarina on nerokas ja hämmästyttävä!

Tässä vain pieni osa kaikesta siitä moniulotteisuudesta mitä tämä romaani on. Ehdottomasti yksi vaikuttavimmista kirjoista mitä olen lukenut. Pidin kovasti myös Anyuru teoksesta Myrsky nousee paratiisista, joka on menestynyt kansainvälisesti. August-palkittu He hukkuvat äitiensä kyyneliin oli kuitenkin jotain vielä hienompaa. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea myös Kamila Shamsien romaani Joka veljeään vihaa. Romaanista lisää blogeissa Kirsin Book Club, Kirjaluotsi ja Tähtivaeltajablogi. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 8: Kirja jossa maailma on muutoksessa. Goodreadsin haasteessa tämä sopii kohtaan 17: A book with a muslim character or author.

2 kommenttia:

  1. Kertakaikkisen upea ja ravisuttava romaani! Rakenne, kerronta, kieli (suomennos), kaikki. Tämä jää pysyvästi sieluun ja mieleen.

    VastaaPoista