Merja Mäki: Ennen lintuja

Merja Mäki 2022. Gummerus. Lainasin kirjastosta ja luin loput e-kirjana. Kuva Bookbeatista.

Kirjoitan - tai yritän kirjoittaa - ensimmäistä postaustani kännykällä. Olen lentoasemalla, meillä on luppoaikaa enkä ottanut läppäriä mukaani. Postauksesta tullee todennäköisesti suppeampi kuin normaalisti, mutta kovasti tekee mieli kirjoittaa nyt kun romaani on tuoreena mielessä. 

Ihan alkuun ajattelin että hohhoijaa, taas näitä sotaromaaneja. Hetken jopa mietin jätänkö kirjan kesken. Mutta onneksi en jättänyt, sillä pian tarina alkoi vetää ja jäin siihen ihan koukkuun.

Alli asuu Laatokan rannalla ja haaveilee perivänsä isänsä kalastajan veneet ja ammatin. Tiukkaluontoisella äidillä on kuitenkin omat suunnitelmansa Allin tulevaisuutta varten. Parantajan opinnot jäävät kesken, kun Alli pakenee Sortavalan pommituksia kotiin. Eikä mene kauan ennen kuin perhe joutuu evakkomatkalle kohti Seinäjokea.

Evakkomatkalla kälynsä kanssa Alli oppii vähitellen itsestään ja kyvyistään. Perillä Pohjanmaalla välit äitiin pysyvät viileinä, ja Alli päätyy kälynsä vauvan Lainan kanssa sotasairaalaan töihin. Kesä vauvan hoitajana, puhelinpiikana, arvojärjestyksessä alimpana on rankka, mutta siitä poikii paljon hyvääkin. Allin on löydettävä paikkansa maailmassa, jossa on ankara hierarkia, mahdotonta edetä, ja avoin tulevaisuus.

Raastavan koskettavaksi romaanin tekee toisaalta Allin valtava koti-ikävä Karjalaan ja haasteet ymmärtää pohjalaisia tapoja. Toisaalta lukijan sydäntä riipoo Allin vaikeat välit äitiin ja hurja vastuu, jota hän joutuu kantamaan yksin. Nuori nainen on hyvin yksin olosuhteissa, joissa pienikin tuki tulee tarpeeseen. Valitettavasti sotasairaalan hoitajaparven keskellä ei voi koskaan ennustaa, miltä suunnalta tuulee.

Pidin kovasti kirjassa myös fyysisyyden eri muodoista ja sen kuvauksista. Oli kyse rampautumisesta, arasta kosketuksesta, raskaan työn aiheuttamasta väsymyksestä tai tulehtuneista kantapäistä, kyse oli usein paljon muustakin ja ruumillisuuden avulla ilmi tuli usein enemmän kuin pelkillä sanoilla. Mäen tapa kuvata vartaloa eri tilanteissa oli ihailtavan rehellistä.

Ennakkoluuloihin evakkotyttö törmää tietysti myös. Perhe haaveilee paluusta, mutta palaavatko edes heidän poikansa sodasta, uusiiko sota, pääseekö kotiin enää koskaan? Pohjalaisuuteen Alli tutustuu lähemmin Vilhon kotona, jonne hän pääsee töihin kesän kääntyessä syksyyn. Ristiriitojen ja tunnemyrskyjen sävyttämä syksy näyttää lopulta Allille, missä hänen on hyvä, missä häntä arvostetaan ja missä hänen siipensä pääsevät kantamaan.

Mäen kieli on kuulaan kaunista, joka viipyilee etenkin vesistöissä. Yllä oleva kuvakaappaus on e-kirjasta. Kauniit Laatokka ja Karjala nousevat tasaisen tylsän Pohjanmaan ylitse, pihlajat ovat pyhiä, vanhat loitsut upeita ja lasten kulmakarvoista muistuu tiiransiipi mieleen. Napakkuutta tekstiin tuovat tomerat naiset ja terävä kieli, hellyttä löytyy odottamattomissa paikoissa, yllättäviltä suunnilta.

Upea romaani, ja miten ajankohtaista evakkous onkaan, valitettavasti, aina vaan. Uskon että tämä esikoinen saa huomiota kun bloggaajat äänestävät vuoden 2022 parhaimmistoa! Lisää blogeissa Kirsin kirjanurkka ja Kirjaluotsi. Helmetin haasteessa laitan tämän kohtaan 34: Kirjailijan nimessä on luontosana. Goodreadsin haasteessa tämä menee kohtaan 43: A book set in a small town or rural area.