31.7.2015

Teuvo Pakkala: Elsa

Teuvo Pakkala. Elsa. 1894. Suomalaisen kirjallisuuden seura. 240 sivua.

Osallistun Klassikkohaasteeseen Teuvo Pakkalan Elsalla. Elsa kuuluu Pakkalan teosten sarjaan, jossa hän kuvailee elämää Vaaran kaupunginosassa Oulussa. Näissä teoksissa pääosissa ovat usein työläiskaupunginosan vähävaraiset naiset ja lapset. Elsa kertoo niin ikään naiseksi kasvavan nuoren tytön, Elsan, hänen äitinsä ja läheisten ystäviensä elämästä. Pakkalan teokset edustavat suomalaista realismia ja hänen kuvauksensa varsinkin lasten oloista on ollut uraauurtavaa. Kuten muillakin realismin kauden kirjailijoilla, Pakkalankin teoksissa on yhteiskunnallisten olojen kaunistelematon kuvaus keskeistä. Luonnolla on myös vahva rooli tässä teoksessa.

Elsa on raa'an realistisuuden lisäksi myös tyttömäisen romanttinen teos. Elsa on köyhän leskirouvan ainoa lapsi, hyvin kasvatettu, kunnollinen ja kaunis. Rippi-ikäisenä hänkin alkaa haaveilla romanttisesta rakkaudesta, kuten muutkin tytöt. Nuoren naisen kunniaa täytyy kuitenkin varjella, eikä tyttöjen sovi liikkua kaksin nuorten miesten kanssa. Pikkukaupungin naapurusto pitää tytön varuillaan juoruillaan ja katseillaan.

Työläiskaupunginosassa nähdään nälkää eikä Elsankaan kodissa ole aina tarpeeksi ruokaa. Varattomien, leskeksi jääneiden naisten sekä orvoiksi jääneiden lasten kohtalo on surkea: huutolaisuus. Monen perheen isä on merimiehenä pitkiä aikoja poissa kotoa, eivätkä naiset tienaa ompelutöillä kovin hyvin. Moni käy kerjuulla.

Elsan lapsuudenystävät, ilmeisesti jo aiemmista teoksista tutut Liisa ja Mari, toimivat eräänlaisina mittapuina ja vertauskohtina Elsan hahmolle. Tarmokas, poikatyttö Liisa pääsee naimisiin ja viettää varsin turvattua perhe-elämää. Liisa myös auttaa tarvittaessa Elsaa ja tämän äitiä. Mari puolestaan on suloinen tyttö, joka ajautuu "huonoksi ihmiseksi", epämääräisten miestuttavuuksien seuralaiseksi. Näiden kahden keskellä Elsa vaikuttaa varsin tasapainoiselta ja tavalliselta. Elämä ei kuitenkaan aina mene niin.

En halua paljastaa Elsan elämästä liikaa, sillä sain itse tarinasta enemmän irti, kun en tiennyt, mitä hänelle tapahtuu. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että paljon ehtii tapahtua. Lukijan on vaikea olla eläytymättä tämän nuoren naisen tunteiden skaalaan. Välillä huvittaa, välillä itkettää. Teuvo Pakkalan teossarja on tietysti ansiokas jo edellä mainituista seikoista, mutta nostan hattua hänen kyvylleen eläytyä nuoren naisen sielunelämään niin perinpohjaisesti. Nautin entisenä oululaisena myös tutuista paikoista, vaikka maisemat ovatkin muuttuneet.

Kuittaan tällä teoksella HelMetin lukuhaasteen kohdan 18: yli sata vuotta vanha teos.


4 kommenttia:

  1. Tähän on ehdottomasti tartuttava joskus. Pakkalan tuotantoon on jäänyt tutustumatta, vaikka pitäisi.

    VastaaPoista
  2. Luin Pakkalaa muistaakseni jotain yliopiston kurssia varten aikaisemmin ja tykkään kyllä! Saman aikakauden edustajista myös Juhani Aho on maistunut :)

    VastaaPoista
  3. Pakkalan Lapsia käy suoraan sydämeen ja tämän olen hankkinut jo hyllyyn. Nyt sormet alkoivat syyhytä.

    Innostava arvio, Kaisa! Tämä voisi olla talven klassikkoteokseni.

    VastaaPoista
  4. Palaan tänne paremmalla ajalla, sillä on sanottavaa tähän ja moneen aiempaan postaukseesi myös, mutta nyt tulin vain pikaisesti ennen nukkumaanmenoa (olen päässyt yövuorosta aamulla, siksi outo nukkumaanmenoaika :D ) huikkaamaan, että heitin sinua taas haasteella! :)

    VastaaPoista