Mikaela Strömberg: Sophie.

Mikaela Strömberg: Sophie. Romaani. Schildts & Söderströms. 2015. 236 sivua. Suomentanut Helene Bützow.

"Sophie oli vanhin tytär sittemmin kolmetoistapäiseksi kasvaneessa  lapsikatraassa, jonka vanhemmat olivat saksalainen pappi nimeltä Carl ja saksalainen nainen nimeltä Charlotte. Carl menestyi urallaan, opetti ja saarnasi parhaissa seurakunnissa ja hienoissa kouluissa, sai tunnustuksen Venäjän keisarilta. Ne ovat faktoja.

    Mutta mennäänpä yksityiskohtiin! On sammioittain juttuja ja tarinoita joista ammentaa. Niistä ei ole pulaa!"

Mikaela Strömberg on kirjoittanut talteen sukulaisensa Sophie von Behsen elämäntarinan sellaisena kuin se on säilynyt jälkipolville ja mitä historiankirjoista löytyy. Sophie ei kuitenkaan ole ihan tavallinen elämänkerta, vaan modernin näpsäkkä romaani nuoresta tytöstä ja perheenäidistä, joka eli Pietarissa ja Suomessa 1828 - 1886.

14-vuotias Sophie elää huoletonta elämää Pietarin vaurailla kaduilla, kikattaa ystäviensä kanssa ja käy koulua valmistuakseen hovineidoksi. Seitsemän sisaruksen, rauhallisen äidin ja vilkkaan, maineikkaan isän kanssa on elämä on täyteläistä, monikulttuurista ja sivistynyttä. Kuitenkin seikkailu, johon kaunis tytär ajautuu tsaariperillisen kanssa, johtaa pakkoavioliittoon hollantilaisen perhetutun kanssa. Nuoripari muuttaa metsäiseen Suomeen, jossa maa on kivistä, talot matalampia ja elämä hiljaista.

Nuori vaimo keskittyy pienten tyttäriensä kasvatukseen ja taloudenhoitoon. Hän on pidetty emäntä, ja vaikka monikielinen Sophie oppiikiin uuden kotimaan kielen nopeasti, varjoja riittää. Aviomiehen taidot kauppiaana ja maanviljelijänä eivät vakuuta, käräjäreissuja kertyy ja yhä useammin mies on sekä poissa että kännissä. Sophien on pidettävä taloutta pystyssä omin avuin. Ei hänkään pysy ulkopuolella juoruista, joita rohkeana ja näyttävänä ulkomaalaisena maaseudulla aiheuttaa, mutta vähitellen hän saavuttaa arvostusta ja nauttii naapureidensa tuesta.

Ei ole ihme, että Sophie von Behsen tarina on säilynyt. Romaani antaa kuvan neuvokkaasta, oppivaisesta ja uskaliaasta naisesta. Sophie kokee niin rakkautta kuin epäonneakin, mutta pessimistiksi hän ei taivu. Perheen elämää kuvataan konstailemattoman rempseään tyyliin. Sophie osaa olla tarvittaessa tunteeton ja kylmä, riehakkaan iloinen, kiimainen tai periksiantamaton.

Romaanin kieli (kiitos kääntäjälle hienosta työstä!) on hersyvää ja hieman vanhahtavalta tuntuva kieli sopii historiallisiin puitteisiin. Dialogi on raikasta ja nopeatempoista eivätkä kirjan luvutkaan ihan tavallisia ole. Kirjailija ikään kuin työstää kerrontaa eteenpäin samalla kuin kirjoittaa. Välillä annetaan taustatietoja, välillä palataan johonkin hahmoon, ja kun lukija on valmis, pyrähdetään taas eteenpäin. Toisaalta en ihan aina hoksannut, että mikä merkitys kaikilla pikku tarinoilla on kokonaisuuden kannalta. Pienestä hajanaisuudesta pieni miinus. Sen kokonaisuus kyllä kestää.

Sophiesta on kirjoitettu myös blogeissa Tuijata, Ullan luetut kirjat ja Oksan hyllyltä. Kuittaan tällä Helmetin haasteen kohdan 8: kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole lukenut aiemmin.