1-vuotissynttärit & Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet

Ensimmäinen vuosi lukublogin kanssa on nyt koettu! Eilen oli virallinen syntymäpäivä, mutta vietin laatuaikaa rakkaan ystäväni kanssa enkä ehtinyt juhlia blogia, josta samoin on tullut vuoden mittaan tärkeä ystävä.

Mitä vuoteen mahtuu? Enemmän kirjoja ja lukemista kuin koskaan ennen. Lukutahtini oli kiivaimmillaan viime kesänä ja alkusyksystä, mutta paluu työelämään on hidastanut harrastusta. Alkuvuodesta kärsin ehkä jopa pienestä lukuväsymyksestä, mutta kevään myötä into on palannut ja odottavien kirjojen pinot houkuttelevat entistä enemmän. Helmet-lukuhaaste jäsentää harrastustani mielenkiintoisella tavalla, joskin pääsääntöisesti luen ihan mitä haluan, enkä ota paineita haastekohtien kanssa. Usein kirjan saan vaikka väkisin ängettyä johonkin kohtaan :)

Bloggaaminen eli kirjoista kirjoittaminen ja muiden arvioiden lukeminen on hieman muuttanut lukutapaani. Tietysti edelleen annan tarinan viedä mukanaan, mutta olen analyyttisempi kuin ennen. Osaan nyt myös nauttia huomattavasti laajemmasta skaalasta tyylejä kuin aikaisemmin. Jäsenyyteni eräässä lukupiirissä on vain hieman vanhempi kuin blogini, ja nämä kaksi lukuharrastusta ovatkin täydentäneet toisiaan hienosti! Voisi kai sanoa, että 36-vuotinen kirjaintoiluni on nyt sosiaalisempaa kuin koskaan.

Onnittelen siis tyytyväisenä sekä itseäni että blogiani ja toivon lukijoilleni runsaasti lukunautintoja jatkossakin!

Ljudmila Ulitskaya. 2003. Naisten valheet. Venäjänkielinen alkuteos Skvoznaja linija. Suomentanut Arja Pikkupeura. Siltala 2011. 

Perjantaina sain loppuun Ljudmila Ulitskajan Naisten valheet. Kirjailijan nimi tuli minulle tutuksi joskus viime vuonna täällä blogimaailmassa ja hankin teoksen hyllyyni odottamaan syksyn kirjamessuilta. "Miten valheen voi määritellä?", kysyy Ulitskaja alkusanoissaan. Millä tavalla naisten harttaiset valheet eroavat miesten mahtipontisista valheista?

Irene avautuu elämästään Ženjalle, kertoo traagisen tarinan lapsistaan, jotka kaikki ovat kuolleet vuorotellen. Ženja on järkyttynyt, lasten kohtalot jäävät vaivaamaan mieltä. Miten yhden ihmisen kohdalle voi sattua niin paljon murhetta? Miten ihmeessä tämä kärsinyt nainen on edelleen niin valovoimainen? Viikkoa myöhemmin käy ilmi, ettei mikään, mitä Irene on niin vuolaasti kertonut, ole totta.

Kymmenkesäinen Nadja tarinoi pihapiirin pojat pyörryksiin. Tyttö on taitava metsäntuntija, reipas johtaja joka on oppinut kaiken veljeltään Juralta, jota ei ole olemassakaan. Teini-ikäinen Ljalja-neito paljastaa Ženjalle suuren salaisuuden, jota ei oikeasti ole tapahtunutkaan. Pitkään eläkkeellä ollut kirjallisuuden professori haluaa viimeisten kuukausiensa aikana kokea, miltä tuntuu ihailu ja käyttää hyväkseen nuoren naapurintytön tietämättömyyttä. Ženja joutuu sivullisena paljastamaan, etteivät vanhan naisen runot olekaan tämän omia. 

Tässä osa naisten valheista. Ulitskaja lataa lisää pieniin tarinoihinsa, jotka toimivat vallan hyvin myös itsenäisinä novelleina, mutta kirjassa niitä yhdistää Ženja, jolle yleensä lankeaa kuuntelijan rooli. Ženjan kautta lukija tapaa kokoelman eri-ikäisiä, eri yhteiskuntaluokkaa edustavia, eri tavoin Ženjalle läheisiä tai etäisiä naisia, jotka kaikki vuorollaan valehtelevat.

Miksi nämä valheet? "Miten surkeita valheita. Mutta totuus oli silti niitäkin surkeampi." Onko niin, että valheilla saamme elämäämme ja kokemuksiimme lisää draamaa ja intohimoa, lisää puuttuvaa romantiikkaa, väkivaltaa ja muita elokuvan aineksia. Kukapa tähän ei olisi välillä syyllistynyt?

Tarinoita oli mukava lukea, vaikka hieman välillä ihmettelin syytä tällaiseen tutkielmaan, etenkin kun tarve valehdella tuntui usein niin pinnalliselta. Täytyy silti ihailla Ulitskajan tapaa kertoa. Kielessä on hienoista huumoria ja terävää ironiaa ja teksti soljuu mukavasti eteenpäin. Suomentaja on saavuttanut käännöksellään varmasti sen olennaisen.

Kuittaan tällä pienellä kirjalla Helmetin haasteen kohdan 50: Kirjaston henkilökunnan suosittelema. Naisten valheista on kirjoitettu myös blogeissa Sallan lukupäiväkirja ja Morren maailma.