Jo Hiekkapellon Kolibrista ja Suojattomista tuttu poliisi Anna Fekete päätyy tällä kertaa tutkimaan kuolleen laukkuvarkaan tapausta pienessä kotikaupungissaan Serbiassa. Entiseen kotimaahansa lomailemaan lähtenyt Anna antaa periksi vaistoilleen eikä voi olla sekaantumatta tapahtumiin, jotka saivat alkunsa jo hänen isänsä kuolemasta vuonna 1988.
Kahden Pohjois-Suomeen sijoittuvan dekkarin jälkeen Hiekkapelto on sijoittanut Annan Serbian unkarinkieliselle alueelle, paikkaan, josta aikaisemmissa teoksissa on vain mainittu. Edelleen liikutaan maahanmuuttajia käsittelevissä teemoissa: Annan oma sopeutuminen Suomeen, isoveljen ja äidin paluu kotimaahan, sekä nyt ajankohtaisina aiheina romanien asema ja Lähi-idän pakolaisten virta Eurooppaan.
Anna on ollut Suomeen muuttaessaan niin nuori, että on omaksunut kielen täydellisesti ja edennyt uralla. Perheen vanhemmille jäsenille ovi yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi ei koskaan kunnolla auennut. Annalla on perheessä selviytyjän rooli, eikä hän ole koskaan osannut sanoa ääneen, miten vaikeaa on ollut todistaa ympäristölle pätevyyttään. Eikä hän ole koskaan lakannut vertailemasta kahta kieltä ja kulttuuria toisiinsa. Kovan ja kyynistyneen kuoren alla on kotia ja isäänsä kaipaava, ei-mistään kotoisin oleva tyttö.
Hiekkapellolla on alusta saakka ollut vahva ote ja Anna päähenkilönään hän on pystynyt tuomaan dekkarikentälle uudenlaisen äänen. Siinä missä kaksi ensimmäistä teosta kuvasi monipuolisella tavalla kotoutumiseen liittyviä seikkoja, Tummassa päästään sinne, mistä on alunperin lähdetty. Tekstiä maustavat Annan vanhat perhetutut tarinoillaan, hellettä enteilevän alkukesän lämpö, paikallinen ruoka sekä voimakkaasti virtaava Tisza-joki. Serbian unkarinkielinen kolkka on myös hyvä esimerkki siitä, miten aina löytyy ihmisiä, joita valtaväestö on halukas sortamaan: romanit ovat Kanizsassakin se kaikkein poljetuin kansanosa.
Mutta mitä tekemistä Kanizsan romaneilla on laukkuvarkauden tai Annan isän kuoleman kanssa? Vai löytyykö parempi selitys, kun kaivaa menneisyyttä tarpeeksi ahkerasti oman henkensäkin uhalla? Hiekkapellon dekkarit ovat olleet mieluista luettavaa ja erityisesti pidän siitä, miten hän heittää unkarinkielisiä fraaseja dialogiin. Teosten parasta antia on lisäksi jo mainitsemani maahanmuuttajuuden ja ulkopuolisuuden tematiikka. Annan hahmo sen sijaan ei ole suosikkejani - onko niin, että kovasta kuorestaan kiinni pitävä nainen pystyy pitämään minutkin käsivarren mitan päässä?
Kuittaan tuoreella teoksella Helmet-haasteen kohdan 49: Vuonna 2016 julkaistu kirja.
Anna kuulostaa mielenkiintoiselta persoonalta ja miljöökin on tässä kiinnostava. Pitäisi kokeilla, päästääkö Anna lähelle.
VastaaPoistaAikaisemmat teokset kiinnostivat kovasti, sillä ne sijoittuivat kuvitteelliseen kaupunkiin, jonka tulkitsin Ouluksi. Tämänkertainen miljöö oli eri tavalla kiehtova.
PoistaAnna on minusta mielenkiintoinen persoona. Hyvä valinta, sillä nämä kirjathan on käännetty jo useampaan maahan.
VastaaPoistaVoi kun kirja tulisi pian kirjastosta :)
En yhtään ihmettele, että kirjoja on käännetty ja palkittu. Ne tuovat dekkarikentälle jotain uutta ja erilaista.
PoistaTämä oli muuten paras näistä Hiekkapellon dekkareista.
PoistaMinäkään en ole saanut otetta Annasta, ja varsinkin tässä kirjassa hänen käytöksensä ärsytti. Tämä osa kuitenkin valotti mielenkiintoisesti hänen menneisyyttään ja ehkä häntä ymmärtää nyt paremmin. Hiekkapelto käsittelee hyvin pakolais- ja vähemmistöteemaa. Minä pidin aikaisemmista osista enemmän, sillä pidän enemmän poliisityön kuin salapoliisiseikkailujen kuvailusta.
VastaaPoista