Luin aikoinaan Karin Slaughterin Grant County -sarjan (vuosilta 2001 - 2007) kokonaan, mutta kun kirjailija vaihtoi sarjaa ja siirtyi Heartsdalen pikkukaupungista Atlantaan, jätin hänet vähitellen taakseni. Niihin aikoihin olin ehkä muutenkin jo kyllästynyt amerikkalaiseen dekkarigenreen. Sain tilalle skandinaaviset, britit ja ranskalaiset. Cosy crime sopii nykyminälleni paremmin, mutta pitkästä aikaa päätin kuitenkin antaa Slaughterille mahdollisuuden ja ostin synttärilahjarahoilla pokkarin.
Hyvä tytär ei edusta Slaughterin aikaisempia sarjoja, ellei sitten aloita uutta. Aineksia kiehtoviksi päähenkilöiksi olisi kyllä. Teoksessa on aikaisemmilta vuosilta paljon tuttua, kuten rikosten armoton raakuus, pienen paikkakunnan sisäiset välienselvittelyt ja pahansuopuus, sekä vahvojen naisten keinot selviytyä perhedraamoista. Tarina sijoittuu jälleen Georgian osavaltioon, tällä kertaa Pikevillen kaupunkiin. Kaksikymmentäkahdeksan vuotta aiemmin Quinnin perheen kotiin tunkeuduttiin, perheen äiti tapettiin ja tytär sai luodista päähänsä.
Nykyajassa hyökkäyksestä hengissä selvinnyt Charlie jatkaa isänsä jalanjäljissä. Isän maine puolustusasianajajana on kyseenalainen, mutta hänen tarkoituksensa on hyvä. Charlien elämä järkkyy uudelleen, kun 18-vuotias tyttö ampuu koulussa kaksi ihmistä. Charlie on yksi ensimmäisistä paikalla ja luulee nähneensä mitä tapahtui. Tietysti hänen isänsä ottaa ampujan puolustettavakseen. Enempää minun ei juonesta kannata kertoa, etten paljasta liikaa. Tarinassa on yllätyksiä ja yllättäviä käänteitä, ja Slaughter on kirjoittanut ne uskottavalla tavalla.
Kuten takakannessa luvataan, tämä Slaughterin jännäri on tunteikkaampi kuin ne joita luin silloin yli kymmenen vuotta sitten. Jännitystä tässä ei edes hirveästi ole, sillä Quinnin perheen kannalta pahin on tapahtunut jo silloin menneisyydessä, eikä heidän elämäänsä uhkaa tällä hetkellä mikään muu kuin perheen sisäinen tasapaino. Teoksen alku panostaa koulusurman läpikäyntiin ja taustoihin, mutta vähitellen se hiipuu taka-alalle. Ampumista suuremman painon saavat menneisyyden läpikäynti, Charlien ja muidenkin perheenjäsenten kokema syyllisyys, menetysten ja surun kanssa selviytyminen ja niiden aiheuttamat skismat. Pidin myös tarinan rakenteellisista ratkaisuista.
Hyvässä tyttäressä on genrelle ominaisia, ennustettavia piirteitä, mutta ei liikaa. Hienoa että Karin Slaughter on pysynyt luovana, eikä luota liikaa aikaisempien teosten myyntimenestykseen. Kirjasta lisää näissä blogeissa: Luetut, Lukulampun valossa, Rakkaudesta kirjoihin ja Kirjasähkökäyrä. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 9: Kirjassa kohdataan pelkoja, ja PopSugar Reading Challenge: A book with a character with a vision impairment.
Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta kirjalta. Karin Slaughter on ollut yksi lempidekkaristeistani, mutta viime vuosina hän on jostakin syystä jäänyt vähän unholaan. Tämä arvostelu palautti mieleen, että pitäisi jossain vaiheessa yrittää ottaa nämä hänet uudemmatkin teoksensa haltuun. Slaughterin kirjat eivät tosiaan ole perinteisesti olleet mitenkään kovin koskettavia, joten kuulostaa lupaavalta tuo, että tämä on tunteikkaampi kuin ne aiemmat.
VastaaPoistaJoo, tämä oli minun mielestäni erilaista Slaughteria kuin hänen alkupään tuotantonsa. Kokeile ihmeessä!
PoistaKun avaa minkä tahansa kirjailijan trillerin, tietää, että tulossa on laadukasta luettavaa. Olen fani.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, Mai! :)
PoistaItse en pidä näistä sarjaan kuulumattomista Slaughterin kirjoista.
VastaaPoistaUusin sarjan dekkari, Viimeinen leski oli tosi hyvä!
Luin Sara Lintoneiden jälkeen muistaakseni yhden Will Trentin ja se oli hyvä. Jostain syystä en kuitenkaan jatkanut.
Poista