Antti Rönkä: Jalat ilmassa

Antti Rönkä 2019. Gummerus. 224 s. Oma ostos. Kuva kustantajan.

Kiitos ystävälleni Elinalle, jonka blogipostauksen ansiosta tartuin kirjaan heti seuraavalla kirjakauppareissulla. Antti Rönkä on kirjoittanut hienon ja äärimmäisen tärkeän esikoisteoksen. Romaanin päähenkilö ja kertoja on Aaro, itsenäisen elämän aloittava nuorukainen, jonka elämä on ollut rankkaa. Häntä on kiusattu koko alakouluajan ja vielä vähän yläkoulussakin.

Rönkä on valinnut tärkeän aiheen, ja niin kipeän, ettei ole mikään ihme, ettei kaikki kiusaaminen tule koskaan esille. Kiusaaminen tuhoaa ihmisen itsetunnon niin perusteellisesti, että sen myöntämisestä ja siitä puhumisesta tulee häpeä. Kiusattu häpeää ennen kaikkea itseään, hän haluaisi pyytää olemassaoloaan anteeksi eikä hän pysty luottamaan enää kehenkään. Näin on käynyt myös Aarolle. Uuden elämän kynnyksellä hänen on mietittävä kaikki liikkeensä, kaikki sanansa ja eleensä tarkkaan, jotta hän pystyy välttämään mielestään väistämättömän, nolot katseet ja hylkäämisen. Hän ei tiedä, miten ihmisten kanssa ollaan.

Juuri tämä on vaikeinta ihmisten kanssa olemisessa, tämä ristiriita että samalla haluaa olla tekemisissä ja samalla ei halua. Haluaa koska se on ainut keino selvitä hengissä, ainut keino nujertaa yksinäisyys, joka syövyttää hitaasti sisältä. Ja ei halua, koska jokainen ihmiskontakti on riski. Jokainen sosiaalinen tilanne antaa toiselle mahdollisuuden sanoa: "Ole hyvä ja poistu. Kukaan ei halua nähdä sua. Kuole." 

Uudessa kaupungissa, yliopistomaailmassa, kaiken pitäisi muuttua ja jäädä taakse, mutta Aaro kantaa kiusaamiskokemuksia niin vankasti mukanaan, ettei hän pysty nauttimaan mistään. Yksin jääminen on todennäköisin vaihtoehto. Yllättävä ihastuminen ja rakastuminen tyttöön, jonka elämä on myös ollut haurasta, saa hänet kuitenkin kokemaan meille kaikille niin tärkeän tunteen: olla tärkeä ja rakastettu. Mutta kun Iisa lähtee kolmeksi viikoksi Ruotsiin, suoja murenee, Aaro törmää kiusaajiinsa ja romahtaa.

Rönkän tarina on rankkaa luettavaa, mutta hänen tekstinsä on ihailtavan ilmavaa, ja se tavallaan keventää kokonaisuutta. Romaani on myös melko lyhyt ja nopealukuinen. Vaikka Aaron täytyy velloa syvyyksissä, lukija pääsee hieman helpommalla, ja näkee valon Aaroa aikaisemmin. Tarina perustuu kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin, miten muuten voisikaan kuvata rikotun sielun ja omanarvontunnon näin tarkkaan, näin raastavalla tavalla? Upeaa, että Rönkä on tämän uskaltanut ja pystynyt tekemään.

Kirja rakentuu kahdesta eri aikatasosta, nykyhetkestä ja lapsuudesta. Vuonna 2008 Aaro on kuudennella luokalla ja sietänyt kiusaamista pitkään. Miten koulu antaakin kaiken tapahtua, eikö kukaan muka huomaa mitään? Mutta näinhän se on, aikuiset eivät vaan pysty näkemään kaikkea, eivätkä lapset kerro. Voi kunpa asia olisi toisin. Tää on vaan leikki. 

Romaani on luettu myös näissä blogeissa: Kirsin Book Club, Kirjaluotsi, Tuijata ja Kirja vieköön!