Pasilan Myrkky -sarjan aloittava Manni on realistisen arkinen kuvaus poliisityöstä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Puonti esittelee työlleen omistautuneita poliiseja ja taparikollisia, juuri sellaisia, joista saa lukea uutisista. Kirjailija onkin pitkän linjan ammattilainen ja tietää, mistä kirjoittaa. Kun rikosylikonstaapeli kirjoittaa dekkaria, on jälki aika vakuuttavaa.
Manni on nuorukainen, joka näkee yöllisellä työkeikallaan vähän liikaa ja ajautuu vaarallisiin kuvioihin. Virolaiset käyvät suomalaisen prätkäjengin kanssa huumekauppaa, eikä meno sovi kaikille. Pienikin välistäveto tai luova ratkaisu saattaa osoittautua kohtalokkaaksi. Poliisikunta sen sijaan kipuilee byrokratian ja uudelleenorganisoitumisen vuoksi, mutta edelleen löytyy niitä, jotka uskaltavat tehdä kuten ennen vanhaan. Kytkös huumekuvioihin tulee kuin syliin ja iskut onnistuvat.
Lyhyeksi romaaniksi Manni esittelee ehkä turhankin paljon porukkaa, joten sopii toivoa että heidät nähdään seuraavassakin osassa, Milo, joka on juuri ilmestynyt. Pidin kirjan realistisesta tyylistä ja uskottavista hahmoista, joissa oli hieman muutakin kuin poliisia ja rosvoa. He jäivät hieman ohuiksi, mutta uskon että sekin korjaantuu sarjan edetessä. Naiset olivat valitettavan pienessä roolissa, mutta ehkä sekin on kyseisessä maailmassa arkea.
Teos koostuu hyvin lyhyistä luvuista, jotka toivat lukemiseen kivaa rytmiä ja loppuun sopivaa nopeutta. Niissä on myös jotain televisiosarjaa tai elokuvaa muistuttavaa. Tämä voisi hyvinkin taipua sellaiseksi. Kieltä olisi ehkä voinut hieman hioa vielä, sillä välillä lyhyet lauseet töksähtelivät toistensa perään. Teoksen teema - huumepoliisin työ - ei ihan ollut minun teekuppini, mutta aion silti antaa sarjalle mahdollisuuden ja lukea Milon. Usein dekkareissa tapahtumat lähtevät epäuskottavan puolelle, ja se tavallaan kuuluu genren henkeen, mutta siinäkin Puonti pitää pintansa ja pysyttelee realismissa. Mannin kekseliäisyys tai vaikkapa poliisien saama vihje huumekaupoista ovat juuri sitä kokemusmaailmaa, josta kirjailija selvästi itsekin tietää.
Avausosasta myös blogeissa Kirsin kirjanuorkka ja Kirjojen kuisketta. Helmetin haasteessa kuittaan tällä kohdan 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi. Seinäjoen hahmohaasteesta kuittaan rikollisen. Goodreadsin Around the Year in 52 Books, 39: A book containing an immigrant.
Sama oli aatostemme kulku tämän esikoisen suhteen: Puonti kuvaa poliisityön arkea asiantuntijuudella ja realistisen oloisesti turhia maalailematta.
VastaaPoistaLyhyt kappalejako ja selkeä, konstailematon lauserakenne ovat plussaa, mutta aika ajoin runsas henkilögalleria aiheutti pirstaleisuuden tunnetta
Poliisinaisten osuus on nykyisin kasvamassa: Ylen 27.3.2019 mukaan poliisikoulun aloittaneista naisten osuus oli 48%.
Hienoa, että poliisiksi hakee ja pääsee nykyään myös naisia!
PoistaKiitos lukuvinkistä ja kivaa viikonloppua :)
VastaaPoistaKiitos samoin, Mai! :)
Poista