Anne Cathrine Bomann 2017. Tanskankielinen alkuteos Agathe. Suomentanut Sanna Manninen. Gummerus 2020. 122 s. Lainasin kirjastosta.
Tämän kirjan kaunis kansi kiinnitti huomioni vuodenvaiheessa, kun luin blogipostauksia ja vuoden kirjakoosteita. Ohut kirja on luettu muutamassa tunnissa ja joskus tuntuu jopa, että lyhyen tarinan saamat tunnit jäävät ihan eri tavalla mieleen kuin paksun kirjan päivät tai jopa viikot. Toki mietin tämän(kin - mietin samaa edellisessä postauksessani Rajamaasta) teoksen jälkeen, miksei se ollut yhtään runsaampi. Tarinasta olisi nimittäin saanut enemmänkin irti. Silti, erittäin onnistunut pienoisromaani!
71-vuotias pariisilainen psykiatri on urautunut ja suorastaan kyllästynyt työhönsä. Hän laskee tunteja seuraavaan kesään ja viimeiseen työpäiväänsä. Rutiinit vastaanottosihteerin kanssa ovat niin vakiintuneita, ettei sanoja tarvita. Miehellä ei kuitenkaan ole kotonakaan ketään, eikä mitään, mikä innostaisi. Sitä mukaa kun hän kuuntelee asiakkaitaan aina vaan vähemmän, hän alkaa itse saada psykosomaattisia oireita, paniikkikohtauksia ja pelkää kuolevansa liian aikaisin.
Viimeisten työkuukausien aikana tapahtuu kuitenkin kaksi asiaa, jotka vaikuttavat mieheen yllättävän voimakkaasti. Pitkäaikainen sihteeri joutuu jäämään töistä pois kuolemansairaan miehensä vuoksi. Ja ennen kaikkea uusi potilas, Agathe, joka sinnillä keplottelee itsensä psykiatrin asiakkaaksi. Vierailu sihteerin miehen sairasvuoteella ja Agathen terävät havainnot psykiatrin mielentiloista saavat tämän vähitellen poikkeamaan rutiineistaan. Ja niin käy, että jokaviikkoiset hetket Agathen seurassa muuttavat miehen loppuelämän suunnitelmat.
Tarina on hyvin ajaton ja iätön, ja yllätyinkin jossain kohtaa kun tajusin sen sijoittuvan 1940-luvun lopulle. Yksinäisen ihmisen mielenliikkeet, tarve tulla huomatuksi ja tarve löytää elämäänsä merkityksellisyyttä ovat pysyneet ihan samoina. Koskaan ei ole liian myöhäistä löytää jotain uutta tai aloittaa uudestaan.
Ajatuksia herättävä miniromaani on luettu myös blogeissa Tuijata, Amman kirjablogi, Annelin lukuvinkit ja Lukupino. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 44: Kirjassa on reseptejä (tai no, yksi omenapiirakka vain). Seinäjoen haasteen hahmoista kuittaan yksineläjän. Vahvat naiset -haasteessa tämä sopii ainakin ruutuun Kirjan nimessä on naista tarkoittava sana. Goodreadsin haaste: A short book be a new-to-you author.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti