Terhi Rannela: Frau

Terhi Rannela. 2016. Frau. Karisto. 232 sivua.

Vihalla ja rakkaudella oli jotakin yhteistä, se oli sammumaton.

Pahamaineisen SS-kenraalin leskestä tehtiin vuosikymmenien ajan lukuisia lehtihaastatteluita, mutta toimittaja Erich Richterillä on henkilökohtainen syy pyytää vanhalta rouvalta vielä yhtä. Eletään vuotta 1984 ja kotikylässään pienellä Fehmarnin saarella Tanskan ja Saksan välissä asuu nainen, joka pystyisi paljastamaan salaisuuksia, mutta pitää loppuun saakka ylpeytensä ja kertoo Richterillä vain sen, minkä haluaa.

Frau on historiallinen romaani, sekoitus faktaa ja fiktiota. Todellisten ihmisten ja tapahtumien ympärille luodut fiktiiviset hahmot kohtaloineen kutovat järkyttävän, mutta kiehtovan tarinan vuodesta 1942 Prahasta ja Lidicen kylästä. Vastarintaliike pääsee yrittämään Heydrichin salamurhaa ja tavallaan onnistuukin siinä. Lidicen maalaisidyllissä elää nuori Marta, joka haaveilee rakkaudesta ja elämästä naapurinpojan kanssa. Kylän ylle leviää epäily salamurhaajasta ja Martan perheen kohtalona on kuuluisa Lidicen joukkotuho.

Lina Heydrich perheineen asuttaa komeaa kartanoa, Schlossia ja hyväksikäyttää ilmaista, juutalaista työvoimaa. Nainen ei kyseenalaista miehensä työtä - päinvastoin, hän oli se, joka usutti nuoren miehen liikkeen pariin, näki tässä mahdollisuuksia ja tulevaisuuden. Lina kuvaillaan kovaotteiseksi, kovaääniseksi naiseksi, joka sai ja teki mitä tahtoi. Hän antoi asioiden tapahtua ja saattoi niihin vaikuttaakin. 40 vuotta myöhemmin Lina on yksinäinen vanhus, joka kattaa hakaristiastiaston kahvipöytään kuolleen miehensä vuosipäivän kunniaksi ja kuuntelee tämän soittamaa viulua. Lina Heydrichilla - tai Mannisella, hän piti toisen aviomiehensä nimen - on tarve puolustaa rakastamaansa miestä kuolemaansa asti. Heydrichin kuolema leikkauksen jälkeiseen verenmyrkytykseen ja pienen pojan tapaturmainen kuolema vuotta myöhemmin jättivät naiseen valtavan katkeruuden ja vihan vihollista kohtaan. Vaikkei avioliitto ollut helppo ja kenraalilla oli tietty maine, Linan muistoissa elää juuri tämä aviomies, eivät muut hänen elämänsä miehet.

Hän hillitsi itsensä. Hän oli mestari siinä niin kuin saksalaisen naisen kuului. Hän pullotti tunteensa, kiersi korkin kiinni ja asetti sen hyllylle satojen purkkien viereen, joiden etiketeissä luki: turhautuminen, raivo, pettymykset.

Perinteinen nainen, aikakautensa asenteiden vanki tai kenties pikemminkin niiden syleilijä, mutta silti muutaman askeleen muita edellä. 

Minä Lina Manninen, omaa sukuani von Osten, Lina Heydrich, olen syyllinen kaikkeen siihen, mistä minua syytetään. Tein sen kaiken, koska saatoin tehdä.

Frau Heydrichista ei voi hyvällä tahdollakaan pitää, niin kovapintainen ja järkähtämätön hän on uskossaan. Vaikka romaani tuo esiin senkin puolen, että pakkohan näiden naisten oli itsensäkin selvitä ja elää sodan keskellä, ettei heillä tainnut olla juurikaan vaihtoehtoja, on opportunismin ja  vankkumattomuuden määrä kuitenkin melko hyytävää. Vahvat naiset olivat miestensä takana tai rinnalla muokkaamassa historiaa ja mahdollistamassa sen, mitä tapahtui.

Romaani on kirjoitettu niin vetävällä tavalla, että harmittelin sen pienuutta. Rannelan kerronta on tehokasta ja tiivistä, se ei koruile eikä selittele, se on hyisen viileää ja silti täynnä piilossa kytevää tunnetta. Kerta kaikkiaan minulle mieleistä tekstiä! Frauta luettiin blogimaailmassa paljon keväällä, ja mm. Elina, Arja ja Kaisa kirjoittivat siitä niin vakuuttavat postaukset, että arvostin teosta jo hyvissä ajoin ennen kuin olin lukenut sanaakaan.