Maatessani aseiden keskellä tiestin makaavani menneiden ja tulevien kuolemien keskellä.
Kiinnostuin tästä kirjasta Helsingin kirjamessuilla ja ostin sen viimevuotinen Yhdysvallat-lukuhaaste mielessä. Voi miten se olisi siihen sopinutkin! Niin sitten kuitenkin kävi, että moni muu meni tämän helmen edelle, mutta Blogistanian vuoden 2018 parhaimpien teosten äänestykseen (tulokset julkistetaan helmikuun lopulla) tämä saattaa hyvinkin päätyä mukaan.
Äiti ei ollut antanut minulle paljoa, ei ollut ostanut minulle paljon mitään, mutta oli täyttänyt minut sanoillaan ja lauluillaan. Hänen vokaalinsa ja konsonattinsa laulaisivat minussa ikuisesti ja ikuisen ikuisen ikuisesti.
14-vuotias Pearl on asunut koko ikänsä autossa syrjäisellä vaunualueella Floridassa. Pearlin teiniäiti Margot on karannut lapsuuskotinsa vauraudesta kaatopaikan reunalle köyhyyteen. Vaunualueen asujaimisto on monenkirjavaa, sunnuntaisin pidetään kirkonmenot, lapset leikkivät alligaattorijoella tai kaatopaikalla. Pearlilla on kaikesta huolimatta äitinsä ja ystävänsä, kunnes hänen paikkansa autossa vie Eli, epäilyttävä hurmuri, joka varastaa äidin sydämen. Eli tuo mukanaan vaunualueelle itsensä lisäksi asekaupan.
Clementin romaanissa on henkilöitä, joihin en ole kirjallisuudessa kovin usein törmännyt, vaikka television puolella tällaisia köyhiä, osin yhteiskunnan ulkopuolella ja marginaalissa eläviä hahmoja näkyykin. Pearlin Amerikka on pölyinen, tupakansavuinen, haiseva ja epäterveellinen. Hänen kasvuympäristönsä on vähintäänkin turvaton, mutta lapsi joka ei paremmasta tiedä, ei sitä sellaisena näe. Näkökulma kertomukseen on koko ajan tämän pienikokoisen, albiinonvaalean teinin. Hänen elämässään on rakkautta ja seikkailuja, musiikkia ja tarinoita - kunnes kaikki muuttuu.
Tähtäsin. Ammuin hänet. Ammuin hänet äidin vuoksi taivaallisen johdatuksen soidessa. Kuoro lauloi bluesia.
Tarinan punaniskaisuuden vastapainona toimii Clementin kauniin kevyt kirjoitustyyli, jossa jokainen sana merkitsee. Rauhanomaisen pinnan alla sykkii ahdistavan realistinen mustuus, toteutumattomat unelmat ja elämän lyhyys. Rakkaudesta aseisiin on kannanotto Yhdysvalloissa aina ajankohtaiseen asekeskusteluun. Vaikuttavaksi sen tekee lapsen näkökulma, nuoren elämän hajoaminen, lähes täydellinen juurettomuus ja aikuisten itsekkyys. Pearlillä on kyky kuulla korvissaan aseiden riistämät elämät. Niinpä aseiden kasautuessa hänen elämäänsä hänet ympäröi surullisten kohtaloiden kakofonia. Clementin teksti - Terhi Kuusiston hienosti suomentamana - henkii surua, rakkautta, unelmia ja elämänviisautta sielläkin missä sitä vähiten odottaa.
Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kohtaan 25: Kirja kirjailijalta jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin. Romaanin ovat lukeneet myös Kirsin Book Club, Kulttuuri kukoistaa ja Reader, why did I marry him?
Vihdoin sain tämän luettua ja pidin hurjasti. Erinomainen katsaus nyky-Yhdysvaltoihin.
VastaaPoista