Ensi viikolla kirjablogeissa vietetään dekkariviikkoa. Emma Rousin Au pair ei ole varsinaisesti dekkari, vaan psykologinen jännäri, mutta ihan hyvin uskon sen sopivan viikon teemaan; aloitan siis hieman etuajassa. Luvassa lisää jännitystä tuleviin päiviin. Romaani on ollut kansainvälinen menestys, eikä mikään ihme. Juoni ja mysteeri vetävät mukanaan heti ensimmäisiltä sivuilta.
Kuka minä olen?
Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Nykyajassa elää Seraphine, toinen Summerbournen kaksosista, joka on kai aina epäillyt taustaansa. Vahvistuksen epäilylle tuo syntymäpäivänä otettu valokuva perheestä - valokuva jossa on vain yksi vauva. Seraphine haluaa selvittää kuka oli Laura, nuori au pair, joka oli palkattu vuodeksi hoitamaan hänen isoveljeään Edwiniä ennen kaksosten syntymää.
Tarinan toinen kertoja on luonnollisesti Laura itse, vuosina 1991 ja 1992. 18-vuotias au pair viettää vuoden Summerbournessa, kartanossa Norwichin sivukylillä, seuranaan Edwin ja tämän äiti Ruth. Ruth on mieleltään epätasapainoinen, eikä helppo ole tämän äitikään, joka vierailee kartanossa säännöllisesti. Lauran sydän pamppailee perheystävälle Alexille, mutta mitä aikuisten välillä tapahtuu, kun Alex lakkaa käymästä? Mikä rooli Ruthin miehellä on kartanon tunnelmaan ja Ruthin mielialoihin?
Au pairissa on kevyellä tavalla läsnä jonkinlainen kauhuromantiikka. Kellankultainen kartano kauniine ympäristöineen ja vanhahtavine kylineen tietysti kuuluvat asiaan, ollaanhan Englannissa. Läheisen rannikon jyrkät kalliot, salaperäinen torni ja perheen omituisesti käyttäytyvät naiset - toisaalta ihanat päivät nelivuotiaan lapsen kanssa ulkona tai pipareita leipomassa - tunnelma kääntyy nopeasti suorastaan dramaattiseksi. Lauran elämä Summerbournessa on periaatteessa leppoisaa ja helppoa, mutta hänelläkin on murheensa. Kartanon maista huolehtii vanha Michael, jonka kertomukset ja uskomukset kartanon kaksosiin lankeavasta kirouksesta tuo mysteeriin omat värinsä. Lisämakua tuovat yksityiskohdat, kuten maukkaat viherluumut, kaupunkitalo Winterbourne ja vaietut salaisuudet.
Romaanin kerronta ei ihan ollut mieleeni, tai ainakaan se ei ollut teoksen parasta antia, en kuitenkaan osaa selittää miksi. Lauran au pair -vuoteen ja Seraphinen syntymään tuntui kuitenkin liittyvän niin kiehtova kuvio, että se piti otteessaan. Loppu oli ehkä hieman imelä ja epäuskottavakin; minun oli vaikea uskoa, että pahat aikeet olivat nyt tässä ja perheenjäsenet pääsevät rauhassa käsittelemään tunteitaan. Odotin vielä jotain yllättävää käännettä. Mysteerin perusidea kun oli kuitenkin aika helppo päätellä.
Kirjasta myös näissä blogeissa: Leena Lumi, Kirjakaapin kummitus ja Luetut kirjat. Helmetin lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 12: Kirja liittyy Iso-Britanniaan. Kirjankansibingossa tämä osuu kohtaan Lomahaave.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti