20.6.2017

Merete Mazzarella: Marraskuu

Merete Mazzarella 2004. Ruotsinkielinen alkuteos November. Suomentanut Raija Viitanen. Tammi. 231 sivua.

Ensimmäinen Mazzarella luettuna ja olen todella tyytyväinen. Joku on joskus häntä kehunut - varmasti monikin! - ja alelaarista mukaan tarttui pienikokoinen pokkari, josta tuntui olevan helppo aloittaa. Takakannessa minua kiehtoivat sanat "neljän tarinan teos --- elämänpolut risteävät kohtalonomaisella tavalla". Tällainen rakenne on aina kiehtonut.

Niin, kyseessä on siis neljän ihmisen pienet tarinat. Ensimmäisenä tapaamme vanhenevan julkkiksen, Candidan, joka tarkkailee herkeämättä ikääntyvää vartaloaan ja muuttuvaa kauneuttaan. Hän elää kuin olisi jatkuvassa valokeilassa vaikka moni on kai hänet jo unohtanut. Nainen kirjoittaa kolumnia naistenlehteen, itsestään, eteerisistä ajatuksista, elämänohjeista ja perheensä naisista. Usein hänen tekee mieli tekstittää omaa arkeaankin. Candida on pohjimmiltaan kamalan epävarma, hämillään ikääntymisestään ja nuorempien sukupolvien maailmasta ympärillään.

Toinen tarina kertoo liikemiehestä joka on matkalla Atlantin yli New Yorkiin tapaamaan nuorta naista, johon on ihastunut. 66-vuotiaalla liikemiehellä on vuosikymmeniä kestänyt avioliitto, mutta arjessa ei taida olla enää rakkautta eikä läheisyyttä, lapsiakaan ei siunaantunut. Mies edustaa sukupolvea, jonka karski huumori ja julkea sovinismi poikkeavat uuden sukupolven hipsterimiehistä, pätkätöistä ja terveellisistä elämäntavoista. Karskin pinnan alla on niin ikään epävarma, ikääntyvä, yksinäinen ihminen.

Kolmannessa tarinassa nuori nainen Vöyristä tekee yötöitä nettipalvelussa New Yorkissa. Jää hieman epäselväksi, mitä hän tekee, mutta kriteerit ovat tiukat: naisilla täytyy olla tietynlainen ulkonäkö, tausta ja tavat. Heidän tekemisiään vahditaan eivätkä useimmat asiakkaat tiedä keitä he oikeasti ovat. Vain superetuasiakkailla on mahdollisuus ottaa heihin henkilökohtainen yhteys. Tyttö pitää onneksi yhteyttä mummuunsa, muuten tuntuu kuin hän olisi täysin irti reaalimaailmasta.

Viimeisen tarinan päähenkilö on 58-vuotias työpaikkansa menettänyt historianopettaja, joka tekee tiliä elämästään ja suhteestaan äitiinsä, hieman isäänsäkin jonka menetti lapsena, sekä naiseen joka pikaisesti piipahti hänen elämässään joskus. Miehellä ei tunnu olleen muita siteitä. Hän on varannut ajan tanatologille, lääkärille jonka kanssa voi suunnitella tulevan kuolemansa yksityiskohdat.

Mazzarella kirjoittaa ihmisistä lähitulevaisuudessa, itse asiassa vuonna 2012, yhteiskunnassa jossa moni asia on mennyt pelottavaan suuntaan, sellaiseen suuntaan joka on kuitenkin kamalan helppo aavistaa sen perusteella mikä nykyajassa kauhistuttaa. Viittaukset tuohon tulevaisuuteen ovat aavistuksenomaisia, eivätkä luo niin selkeää taustaa kuin moni varsinainen dystopia tai scifi-teos. Parhaimman kuvan tuosta maailmasta saa vasta viimeisessä tarinassa, jossa vanhuus ja kärsimykset on poistettu ja kuolema ulkoistettu siitä huolehtiville yrityksille. Keskeistä tarinoissa on kuitenkin myös se, mitä nämä neljä ajattelevat elämästään nyt, miten tähän on tultu ja mikä olisi voinut olla toisin. Miksi he kaikki ovat niin hukassa? Ensimmäisestä tarinasta tuli kovasti mieleen Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsi. Samalla tavalla jullkisuudenkipeät naiset peiliensä edessä.

Mazzarellan tyyli kirjoittaa on pinnalta kevyen satiirista ja mutkatonta, vaivatonta. Pinnan alla on tietysti raskaita, elämänmittaisia asioita ja kritiikkiä nykyajan itsepetosta, välineellistämistä ja vääriä jumalia kohtaan. Tällaista tekstiä luen mielelläni!

Kirjasta on kertonut myös Kirsi kirjanurkassaan. Sijoitan sen Helmetin haasteessa kohtaan 39: Ikääntymisestä kertovat kirja.

19 kommenttia:

  1. Merete Mazzarellan nimi on kyllä tuttu, mutta en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa. Kuulostaa mielenkiintoiselta: syvällisiä teemoja, mutta ei silti mikään tiiliskivi. Tuosta kuoleman suunnittelemisesta ja ulkoistamisesta tuli mieleen Leena Krohnin Unelmakuolema. Minulla on aikomus lukea se Uudelleen luettua -haasteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa oli tosiaan hyvä tasapaino syvällisyyden ja keveän lukukokemuksen välillä.

      Poista
  2. Mazzarella on yksi suosikkini kautta aikojen. Fiktiota en häneltä ole kuitenkaan hoksannut lukea, vaan olen ihastunut hänen jutusteleviin teoksiinsa elämästä. Juhlista kotiin on yksi ison vaikutuksen tehnyt, suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitetaanpas lukulistalle, kiitos!

      Poista
  3. Mazzarellalta olen aikonut lukea jotain jo useamman vuoden ajan. Jostain syystä ei vain hänen kirjojaan ole osunut opportunistisen lukijan tyyliin sopivan helposti vastaan. Tämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Sen saamiseksi voisi ehkä jopa nähdä vähän vaivaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama minulla. Nimi on tuttu mutta tätä ennen en vain jostain syystä ollut lukenut mitään.

      Poista
  4. En ole lukenut yhtään Mazzarellan kirjaa, mutta kirjailija itse oli niin briljantti kevään kirjatapahtumissa (Kirja vieköön, Baba Lybeck! ja HelsinkiLit), että tein vakaan päätöksen lukea jotain häneltä. Tämä kuulostaa kiinnostavalta dystopiamausteineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan perusteella uskon että kyseessä on tosiaan briljantti tyyppi :)

      Poista
  5. Mazzarellaa en ole lukenut minäkään, vaikka varmaan olisi pitänyt. Tämä kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän moni sanoo samaa, vaikka nimi on varmasti meistä monelle tuttu.

      Poista
  6. Monen muun kommentoijan tapaan Mazzarella on nimenä tuttu, mutten ole lukenut yhtäkään hänen kirjaansa. Tämä alkoi kyllä nyt kiinnostaa todella paljon eli lukulistalle lensi kuin leppäkeihäs! Kiitos hienosta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
  7. Tätä Mazzarellaa en olekaan lukenut enkä muistaakseni mitään näin fiktiivistä häneltä. Viisas nainen. Uusin teos onkin tbr-listalla, mutta ehkä luen tämänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon että ei-fiktiivisetkin olisivat viisaita. Pitää kokeilla!

      Poista
  8. Tykkäsin kuunnella kirjailijan haastattelua Kirja vieköön! tilaisuudessa keväällä. En kuitenkaan ole lukenut yhtään hänen kirjoistaan. Tämä kuulostaa ainakin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  9. Olen lukenut Mazzarellalta vain noin 10 vuotta sitten ilmestyneen Illalla pelataan Afrikan tähteä, jossa hän kirjoittaa lapsenlapsistaan ja entisestä miniästään. Hänen ja Henry Marshin keskustelu Helsinki Litissä oli kiinnostava. Mieleen on jäänyt myös hänen napakka vastauksensa Baba Lybeckille Kirja vieköön! -illassa: "Kyllä minä olen vanha!" Niin, vanha ja viisas.

    VastaaPoista
  10. Voin vain toistaa samaa, nimi on tuttu mutten ole häneltä mitään lukenut enkä ole kyllä nostanut lukulistoillekaan hänen kirjojaan. Ehkä eivät ole yltäneet niin kärkipaikoille kirjakatalogeista.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kaikille kommenteista! Näyttää siltä että me kaikki voisimme lukea lisää tätä viisasta naista :)

    VastaaPoista
  12. En tiennyt, että Mazzarella on kirjoittanut fiktiota. Luin joskus paljon Mazzarellaa. Palataanpa asiaan kun nähdään. ;)

    VastaaPoista