Kirjakauppias A. J. Fikry on menettänyt vaimonsa, hänen suunnitelmansa on ajaa kauppa alas ja juoda itsensä hengiltä. Erään surkean illan jälkeen hän löytää kauppansa lattialta kaksivuotiaan tytön ja lappusen, jonka lapsen äiti on jättänyt. Pieni Maya päätyy epätodennäköisyyksistä huolimatta Fikryn kasvatettavaksi. Adoptiotyttären myötä mies saa ryhtiä elämäänsä ja kun kauppaan alkaa virrata uteliaita asiakkaita, se alkaakin taas kannattaa. Maya on viehättävä, älykäs lapsi ja hyvää seuraa.
Tuulisen saaren kirjakauppias on sympaattisella tavalla ennalta-arvattavaa luettavaa ja niinhän siinä käy, että rakkauskin osuu vielä A. J.:n kohdalle. Onnellisten sattumien taustalla on kuitenkin Mayan nuoren äidin tragedia, eikä kyyneliltä ihan voi välttyä kirjan lopussakaan. Teos on sellaista hyvän mielen kirjallisuutta, jota on vaikea ottaa ihan tosissaan, mutta jonka lukeminen tekee hyvää. Sen tunnemaailma on melko kliseistä ja jopa siirappista - uudet alut, muutosten mahdollisuudet, rakkauden ja ihmissuhteiden merkitys, ja tietysti kirjojen yhteenkokoava vaikutus.
Romaani on tosiaankin ylistys lukemiselle ja kirjallisuudelle, mikä oli ehdottomasti kirjan parasta antia. Koska kyseessä on kirjakauppa, väkisinkin ajatukseni veivät Skotlantiin ja vasta lukemaani Shaun Bythellin päiväkirjaan. Tässäkin teoksessa kirjakauppias on kyynisen hauska ja terävä suustaan, hän ruotii alan raadollisia näkymiä ja sinnittelee kauppansa kanssa pienessä kaupungissa. Molemmat, niin tämä fiktiivinen kirjakauppias kuin oikea skotlantilainenkin, ovat keskeisiä hahmoja kaupungin kulttuurielämässä.
Romaani rakentuu luvuista, joiden alkuun Fikry on koonnut kirjasuosituksia tyttärelleen. Muutenkin kirjallisia viittauksia vilisee, riemastuttavasti niitä jopa ymmärtää ja tietysti ne tuovat syvyyttä muuten varsin kevyeen teokseen. Pidin kovasti myös joistakin teoksen sivuhahmoista - dekkareista innostuvasta komisariosta ja häntäheikistä kirjailijasta, josta ei oikeastaan saisi edes pitää! Kirja oli rakenteeltaan kuohkea ja siksi nopea lukea - luin sen yhdessä sunnuntaipäivässä. Viimeistelen tällä kirjalla Helmet-haasteen, jossa sijoitan sen kohtaan 26: Kirjailijan sukunimi alkaa kirjaimella x, y, z jne. Näissä blogeissa lisää: Kirjaluotsi, Kirjat kertovat ja Lumiomena.
Tykkäsin kirjasta jo sen vuoksi, että se sijoittui saarelle. Välillä sitä yksinkertaisesti tarvitsee kevyempiä hyväntuulen kirjoja.
VastaaPoistaNäin on. Tätä oli kiva lukea.
Poista