Ta-Nehisi Coates: Vesitanssija

Ta-Nehisi Coates 2019. Englanninkielinen alkuteos The Water Dancer. Suomentanut Einari Aaltonen. Tammi 2020. 533 s. Lainasin kirjastosta. Kuva kustantajan.

Voin kertoa, että muistan kaiken. Muistan kaiken - paitsi hetket, joiden ajaksi luovuin muistista, poistuin ruumiistani ja lensin pois.

Mikä valtava voima tarinoilla ja ihmismielellä voikaan olla! Ylistävää palautetta maailmalla saanut Ta-Nehisi Coates kertoo tarinan nuoresta Hiram Walkerista, plantaasinomistajan ja tämän orjan jälkeläisestä, kuihtuvasta virginialaisesta kaupungista, ihmisten välisestä eriarvoisuudesta ja muistamisen merkityksestä. Vesitanssija on kuvaus Yhdysvaltain historian järkyttävimmästä vaiheesta, jolla on pitkä historia ja jonka jäljet näkyvät selvästi vielä tänäkin päivänä.

Hiram herättää ihmetystä jo nuorena, sillä pojan muisti on ihan omaa luokkaansa. Hän kertoo tarinoita ja viihdyttää välillä myös rikkaita valkoisia vieraita. Locklessin tila on jo pitkään joutunut myymään orjiaan, sillä alueen maa köyhtyy eikä tupakanviljely ole enää tuottoisaa. Hiramkin menettää äitinsä, mikä jättää hänen muuten niin uskomattomaan muistiinsa aukon. Joskus unohtaminen suojelee ja auttaa jaksamaan. Locklessin isäntä Howell Walker on Hiramin isä, mutta sen sijaan että saisi nauttia perinnöstään, Hiram palvelee veljeään Maynardia, miehistä vastenmielisintä.

Hiramilla on kyky, jota hän ei osaa vielä hyödyntää, mutta on taho, joka kiinnostuu siitä. Lapsuusmuistot ja veden läheisyys saavat maiseman väreilemään ja sumun laskeutumaan. Jossain siellä sumussa on myös äiti, taitava vesitanssija. Virginia köyhtyy ja tilat kuihtuvat, mutta Locklessin Kujalla asuvat vielä ihana Sophia ja Hiramista huolehtinut vanha Thena. Miten heidät saisi pohjoiseen turvaan? Orja on omaisuutta ja kohtalo voi olla karmea, mutta Kujalla oli joskus elämää, tanssia, iloisia illallisia ja läheisyyttä, jotain mitä muistella. 

Vesitanssija on kuvaus kahden maailman väliltä, jossa Hiram tasapainottelee. Virginiassa on valkoisia plantaasinomistajia, alempiarvoisia valkoisia ja mustia orjia, joista vain kourallinen on vapaita. Pohjoisempana Philadelphiassa elämä on jo erilaista, mutta matka sinne saattaa viedä maakuoppaan, vankilaan, kidutettavaksi tai takaisin pellolle, ellei löydy tahoa joka pystyy auttamaan. Hiramin tarina saa etelän yläluokan näyttämään naurettavalta ja säälittävältä itseään tuhoavalta rodulta, joka sortaa muita ylläpitääkseen elintasonsa. Jo nuorena Hiram ymmärtää, etteivät valkoiset ole yhtään muita älykkäämpiä.

Ja sitten ajattelin, että mitään sen pyhempää ei voinut olla, ei tämän oikeutetumpaa sotaa.

Vesitanssijassa on ihana annos maagisuutta, ikiaikaista kanavoimisen taitoa, jota ilmenee Hiramin lisäksi maanalaisen liikkeen apuna työskentelevässä Mooseksessa, taitoa joka liittyy esiäiti Santi Bessin tarinaan. Tarinan voimaa on myös muistoissa, perheissä, vahvoissa siteissä ja ennen kaikkea sinnikkäässä liikkeessä, joka auttaa, pelastaa ja ajaa merkittävää asiaa. Orjuuden historia on rumaa ja kammottavaa, mutta Coatesin esikoisromaanissa on myös paljon lohtua ja tarunhohtoista kauneutta.

Vesitanssija teki vaikutuksen monella tasolla. Teema on tietysti hirvittävän mielenkiintoinen, tarinat nostavat tunteet pintaan ja jännittäviäkin ne ovat. Väkevä romaani, joka jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen. Kirjan kansiliepeen mukaan Coatesin muistelmateos Between the World and Me on vaikuttanut merkittävällä tavalla rotukeskusteluun Yhdysvalloissa, ja on tämän romaanin ohella esillä poliittisesti ja yhteiskunnallisesti juuri oikeaan aikaan. Toivottavasti kriittisenä ajattelijana tunnettu Coates kirjoittaa jatkossakin, sillä yhdenvertaisuus, ihmisoikeudet ja tasa-arvo vaativat vielä paljon työtä.

Lisää näissä blogeissa: Kirjaluotsi, Kirjakko ruispellossa ja Kirjoihin kadonnut.