Olipas virkistävän erilainen romaani! Enkä ole aikaisemmin lukenut chileläisen kirjailijan teosta, joten hyvä että sellainen tuli nyt vastaan. Kirjailija on uransa alusta saakka kahminut kunniamainontoja, kuten Booker-palkintoehdokkuuden, brittiläisen ja ranskalaisen kirjapalkinnon, elokuvasovituksia ja -oikeuksia. Puhtaastakin on myyty oikedet Netflixille.
Puhdas on sekä jännitysromaani että pureva luokkakuvaus. Estela-niminen nainen aloittaa kotiapulaisena Santiagossa, kaukana etelän maaseudusta, jonne hänen iäkäs äitinsä jää. Kuten niin monelle, muutto pääkaupunkiin mahdollistaa paremman elintason ja jotain kotiin lähetettävää. Seitsemän vuoden ajan Estela kasvattaa perheen pientä tytärtä, pesee heidän likavaatteensa, sijaa heidän vuoteensa, laittaa ruoat ja hoitaa ostokset. Hän näkee asioita, joita kotiapulaisen ei kuuluisi nähdä, tekee asioita, jotka kuuluisivat lapsen huoltajille.
Estelalla on kuitenkin myös oma salaisuutensa, joka saa vierailla välillä kodinhoitohuoneessa. Hänen tunteensa sekä talon tytärtä että salaista vierasta kohtaan ovat ristiriitaiset. Tunteissa on niin vihaa kuin rakkauttakin. Enimmäkseen Estela on kuitenkin hämmentynyt siitä tunnekylmyydestä, jota hän aistii perheen miehen ja vaimon olemuksesta ja teoista. Sekavuutta aiheuttaa myös lapsen kapina. Jo pienenä tytär keplottelee, valehtelee ja saa tahtonsa läpi. Kunnes tapahtuu jotain, mikä saa Estelan pakenemaan.
Estela itse kertoo tarinaa putkasta käsin, ilmeisesti oven tai seinän takana kuunteleville poliiseille. Vaikka lukijalla ei ole aavistustakaan, mitä on tapahtunut, ja vaikka sitä kohti mennään melko hurjaakin vauhtia, se ei itsessään ole ehkä kuitenkaan se kaikkein kiehtovin puoli tässä romaanissa, samalla tavalla kuin se olisi dekkareissa tai jännäreissä. Puhdas on taidokas kuvaus palvelevasta yhteiskuntaluokasta, heidän työstään, unelmistaan ja ennen kaikkea heidän kohtelustaan. Se on samalla suorastaan ironinen kuvaus niistä, jotka teettävät töitä palvelijoilla, siirtävät vastuun arjesta ja kodista vieraalle.
Pieninä paloina Estela kertoo jotain myös menneisyydestään ja ympäristöstä talon ulkopuolella, mutta päänäyttämö on työnantajien talo ja uima-allas. Estelan äidin opit kulkevat mukana ja tuovat romaaniin ripauksen lämpöä. Kirjan takakannen kehuissa kuvaillaan Puhdasta suorastavaan rajoja rikkovaksi, ja siinä onkin jotain häpeilemätöntä, häiritsevää ja raakaa. Romaani saa ajattelemaan ja toivottavasti rikkookin jotain siellä, missä tällaista epäoikeudenmukaisuutta on.
Espanjankielinen nimi Limpia on loistava, sillä se viittaa toisaalta kodin puhtauteen, jota Estela ylläpitää, toisaalta Estelaan itseensä, joka ei työnantajan mielestä sitä ole. Suomennettu nimi Puhdas viittaa näihin myös, mutta tuo mieleen myös sanaparin puhdasta vihaa, jota Estela ja lapsi välillä tuntevat.
