Kirjamessuilla Helsingin Sanomien esikoisehdokkaiden joukosta jäi muutaman muun ohella mieleeni Lauri Mäkinen ja hänen teoksensa. Kirjoitin silloin muistivihkooni: "Eriskummallinen dekkari, joka sijoittuu Ambomaan lähetyssaarnaajien keskuuteen. Kenen totuus? Ei sijoitu siistiin laatikkoon. Saako hyvä palkkansa?"
Vastavalmistuneet lähetyssaarnaajat lähetetään Suomesta Ambomaalle vuonna 1886. Vastassa on kolkko, kuuma ja alkeellinen maaseutu, vieras kulttuuri ja aiempien epäonnistumiset. Nuoret saarnaajat Tobias, Alfons, Jetsu ja Jaakko ovat kuitenkin sitkeitä niin pyrkimyksissään kuin uskossaankin. Vakaa usko luterilaisuuden ilosanomaan ja sen tuomaan kehitykseen saa heidät rakentamaan hitaasti, mutta varmasti kasvavan seurakunnan keskelle hyeenaklaanin kuningaskuntaa.
Tarinassa seurataan lähetystyöntekijöiden ja kyläläisten rinnakkaiseloa noin 40 vuoden ajan. Alku on raskasta, pakanoiden käännyttäminen on vaikeaa. Kantaväestöllä on omat uskomuksensa, rituaalinsa, valtarakenteensa ja tavat käydä kauppaa. Lasten mahdollisuus käydä koulua, oppia lukemaan, aikuisten mahdollisuus saada alkoholia tai tupakkaa - kaikkea saa jos tulee kirkkoon ja ottaa kasteen. Molemmat osapuolet käyttävät toisiaan häikäilemättä hyväkseen. Vuosikymmenien aikana löytyy tapa toimia, mutta molemminpuolista epäluuloa aikakaan ei poista.
Tarinasta tekee dekkarin se, kun Ondongan seurakunnan kappeli palaa, sen sisällä mies ja pihalta löytyy pahoin palanut nainen. Kerronta palaa välillä menneisiin vuosiin ja rakentaa kuvaa yhteisöjen välisistä ja sisäisistä suhteista, valtataistelusta, byrokratiasta, avioliitoista ja perheistä. Takaumat ja päiväkirjamerkinnät paljastavat myös kielletyn rakkaustarinan ja nuoren äidinrakkauden, jotka jättävät jälkensä vuosikymmenien päähän. Niin brittihallinnolla, Tobiaksella kuin klaanin päämiehilläkin on omat näkemyksensä rikoksesta ja siitä miten se pitäisi selvittää.
Suomalaiset tekivät lähetystyötä Saksan Lounais-Afrikan Ambomaalla 1860-luvulta lähtien ja tekstissä mainitaan siellä vaikuttanut Martti Rautanen. Teos onkin historiallisesti mielenkiintoinen katsaus toisaalta varhaisten lähetyssaarnaajien arkeen ja työhön, toisaalta paikallisväestön uskontoon, tapoihin, klaaniyhteiskuntaan ja selviämiseen. Päähenkilö Tobias Johansson on monisyinen hahmo: Päämäärätietoinen, jopa häikäilemätön pyrkimyksissään, aseman johtaja. Myös itselleen hyvin ankara mies, joka joutuu jatkuvasti pohtimaan hyvää ja oikeaa, mutta joka itsekin hairahtaa ja tekee virheitä.
Alkuun minua häiritsi se, ettei teoksessa oteta mitään kantaa siihen, onko oikein käännyttää ja käyttää asemaansa hyväkseen myymällä uskontoa. Mutta kyse on historiallisesta romaanista niin hahmojen täytyy olla uskottavia. Tämän yli kun pääsin, pystyin uppoutumaan tarinaan ja sen hahmoihin paremmin. Muutenkin tarina parani edetessään: alkuun kaipasin tiiviimpää tekstiä, mutta sitä mukaa kun hahmot syvenivät, asetelmat monimutkaistuivat ja tunnelma sähköistyi, minäkin luin tiivimpää tahtia.
Teos herättää ikiaikaisia kysymyksiä vallankäytöstä, oikeutuksesta ja totuudesta - varsin tyylikäs paketti, joka on huomattu myös blogeissa Amman lukuhetki, Tuijata ja Annelin lukuvinkit. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!
Kuulostaa erikoiselta miljööltä. En ollut pannut kirjaa merkille ollenkaan, mutta hyvältä kuulostaa!
VastaaPoistaTeosta on kehuttu mm. sen "eurodekkarihenkisyydestä". Itse en lukiessani sitä ajatellut, mutta totta, poikkeaa suomalaisesta dekkarigenrestä. Silti en sitä edes niputtaisi ihan dekkareihin pelkästään - sisältää niin paljon muutakin.
Poista