Viiden kirjan haaste räntäsateen keskeltä

Sain kaimaltani (blogista Kannesta kanteen) haasteen vastata viiteen kirjalliseen kysymykseen. Kiitos! Tämähän on vallan mukavaa ajanvietettä räntäisen harmaana lauantaina, kun jääkävely Näsijärven Siilinkarille jäi tekemättä.

1. Kirja, jota luen parhaillaan.

Niitä on kolme. Ensimmäiseksi täytyy hieman nolona paljastaa, että Hanif Kureishin Esikaupunkien Buddha on vieläkin kesken. Mainitsin sen nimittäin jo joululoman lukumaratonipostauksessani! Syy ei toki ole kirjassa vaan siinä, että olen jättänyt sen yöpöytälukemiseksi kotiin, jossa vierailen vain noin kerran viikossa. Tarina kaipaisi hieman nopeampaa lukutempoa, mutta siellä se nyt on.

Toinenkin kirja nolottaa. Minun piti lukea tammikuun klassikkohaasteeseen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, jonka ensimmäistä osaa käsittelimme lukupiirissä vuodenvaihteessa. Mutta teksti on osoittautunut minulle aika työlääksi eikä oikein etene. En kuitenkaan aio antaa periksi vaan luen sen ennen kuin käsittelemme sarjan toisen osan huhtikuussa!

Varsinaisen kotini yöpöytäkirjana aloitin toissailtana Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Vaikuttaa erilaisen hyvältä.

2. Kirja, josta pidin lapsena.

Luin lapsena paljon ja ilmeisesti aika monenlaista kirjallisuutta. Ihan varhaisimpia muistoja tulee mieleen Pupu Tupunoista (äiti on myöhemmin pajastanut vihaavansa niiden asenteellisuutta!), ala-asteiässä pidimme siskoni kanssa molemmat Astrid Lindgrenistä ja hieman sen jälkeen kaikista ponitallityylisistä kirjoista. Kuusamon kaupunginkirjastosta lainasin monta kertaa erään kummituskirjan, jonka nimen olen jo unohtanut. Myös varhaisnuorten dekkarit tulivat tutuiksi, mm. Alfred Hitchcockin Kolme etsivää -sarja.

3. Kirja, joka jäi kesken.

Finlandia-voittaja Oneiron jäi kesken loppuvuodesta. En ole varma, luenko jonain päivänä loppuun. Työkaverini sanoin teos tuntui epätasaiselta aallokolta ja jossain tyvenessä kohdassa päätin pitää tauon, joka jatkuu.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen.

Monet kirjat tekevät vaikutuksen sekä niitä lukiessa että vielä sen jälkeenkin. Tämä on varmasti ja onneksi kirjallisuuden tavoite. Minuun ovat saattaneet tehdä vaikutuksen hyvin monenlaiset tekstit, jopa kirjat joiden parissa en ole viihtynyt.

Muutamia elämäni klassikoita mainitakseni: John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä ja André Brinkin Hiekkalinna. Viime vuonna suurimman vaikutuksen tekivät Leena Krohnin Erehdys ja Audrey Mageen Sopimus.

5. Kirja, johon palaan uudestaan.

Yleensä en lue kirjoja kahta kertaa. Novellit ovat kuitenkin poikkeus. Hieman ennen Blogistanian äänestyksiä luin George Saundersin kokoelman Joulukuun kymmenes. Teksteissä oli jotain, mikä pakottaa palaamaan uudestaan. Niissä oli jotain niin erilaista, etten usko löytäneeni kaikkea hienoa vielä ensimmäisellä lukukerralla!

En haasta tällä kertaa muita, sillä niin moni on jo näihin kysymyksiin päässyt vastaamaan. Mukavaa viikonloppua tiskirättisäästä huolimatta!